Talopaketti

Hyvät tilaajat

2007-09-09T23:39:00.000+03:00

Muistakaa siirtyä Etelärinteen tilaajiksi! Täällä ei enää kerrota mitään (tämän jutun jälkeen siis :-).

P.S. Remontissa on tapahtunut paljon tänä viikonlopun aikana - tulkaa katsomaan kuvia.

Olemme muuttaneet

2007-09-04T19:34:00.001+03:00

Olemme juuri avanneet uuden blogin nimeltään Etelärinne. Mökkielämämme raportoidaan nyt siellä. Myös muita aiheita käsitellään - viini, ruoka ja kirjat päällimmäisenä.

Tervetuloa.

Nämä näkymät voittivat

2007-09-03T22:06:00.000+03:00

Tadaa! Pidämme mökin. Emme luovuta.

Remontteihin ei pitäisi mennä kuin muutama viikonloppu. Miehitys on niihin jo suunniteltu. En siis itse joudu koko ajan roikkumaan avustajana, vaan mieheni ja ammattiapu hoitavat homman.

Sitten alkaa sisustaminen, pihan talvivalmistelu ja rantasaunan suunnittelu. Niihin osallistun mielelläni. Tärkein tehtäväni kuulemma on valita kaakelit :-) Hahhaa, tämä on jo niiiin umpinaisellista, ettei mitään rajaa.

Muuta sisustusta on jo mietittykin. Olohuoneeseen senkki, sohva, reilu kirjahylly täyteen luettavaa ja ruokapöytä. Kahteen makuuhuoneeseen vaatekaapit, kolmanteen huoneeseen säilytysratkaisuja. Mutta mihin menee työpiste? Ehkä kakkosmakuuhuone saa olla kaapitta, jotta pieni työtaso mahtuu sinne.

Niin, me aiomme tehdä etätöitä. Näin kaupungista saa lähteä jo torstaina. (Tämä on kyllä unennäköä.)

Olohuoneen lopullisen ilmeen visiointi sai meidät näkemään paikan arvon - pohjaratkaisu on todella onnistunut. Toki myös pihan ja rannan kauneus vaikuttivat. Lisäksi ajomatka on helppo.

Näin siinä nyt kävi :-)

Toisaalta

2007-09-03T13:55:00.000+03:00

Uusia plussia:
hinta ei ole ollenkaan paha, kun vertaa vastaaviin samalla etäisyydellä
paikka on kaunis

Epäonnisen alun takia mieli on kuitenkin vähintäänkin epäileväinen. Hmmmm. Vaihdan mieltä puolen tunnin välein siitä, pitäisikö mökki pitää vai ei.

Täällä pähkitään

2007-09-02T14:10:00.000+03:00

Miinukset:
mahdolliset piilevät viat
entiset viat korjattava pikapikaa
iso raha kiinni mökissä
uusia säännöllisiä kuluja (lämmitys)
talvikaudella huoli mökin jaksamisesta (lämmitys ja vesi)
ei varaa ostaa asuntoa kotikaupungista muutamaan vuoteen

Plussat:
paikka johon kiinnittyä
paljon fyysisiä harrastuksia
tilaa
uusia elämyksiä

Tänään päätetään, pidetäänkö mökki vai puretaanko kauppa. Haluaako joku antaa ääniä puolesta tai vastaan? Tällä blogilla on vajaa kolmekymmentä viikoittaista lukijaa, joista tunnen ehkä viisi. Olenkin ihmetellyt, ketä täällä oikein käy. Nyt olisi hyvä tilaisuus kommentoida, nimellä tai ilman.

Päivän näkymät

2007-08-31T20:55:00.000+03:00

Tuo ensimmäinen on katolta. Keli oli komea, joskin lähtiessä satoi rakeita.

Yhtä vuoristorataa

2007-08-31T18:44:00.000+03:00

Taannoinen vesivahinko on korvennut enemmän kuin olen täällä myöntänyt. Tilasimme hissukseen taas Muntersin miehen paikalle. Tänään avattiin katto.

Koska tällaisia pikkuvikoja (ja ei ihan niin pieniäkään) on löytynyt pariin otteeseen, en ole vieläkään uskaltanut sitoutua mökkiin - siis ajatella, että se on todella on meidän. Edellisten omistajien huonekalutkin ovat vielä sisällä huvilassa, koska ne kuuluivat kauppaan ja siten ne olisi tullut palauttaa kaupanpurun yhteydessä. Niiden läsnäolo ei auta asiaa. Tuntuu, että olemme muiden nurkissa.

Olin koko viikon aivan varma, että puramme kaupan. Hintalaatusuhde ei ole kohdallaan, jos katto on laho. Koko mökille meno alkoi harmittamaan.

Mutta. Vesi on ovelasti mennyt katon läpi. Vuotokohdan ympärillä olevat vuorivillat ovat kuivat. Liimapuupalkki on kuiva. Vain sisäkaton paneeleissa on rumia jälkiä, mutta ne voi vaihtaa.

Täyttä varmuutta katon kunnosta ei voi saada, jos ei avaa koko kattoa. Jokin vanha vaurio saattaa luurata lappeissa. Se riski on kuitenkin otettava.

Nyt en enää tiedä, mitä teemme mökin kanssa. Sovimme päättävämme asiasta viikonlopun aikana. Entiset omistajat ovat valmiit purkamaan kaupan. He ovat niin innokkaita, että arvelen kaupan olleen heidän mielestään liian edullinen... Tosin he pitävät meitä myös suurinpiirtein roistoina, kun kehtaamme röyhkeästi valittaa moisista pikkuvioista :-)

Nyt sitten mietitään.

Luonnon punttisali

2007-08-27T21:35:00.000+03:00

Sitä niittää mitä kylvää. Paitsi ettei nokkosia ole kukaan kylvänyt.

Niitetyt alueet eivät loppujen lopuksi ole isoja. Ruohokenttää reunustavat pusikot on niitetty, samoin pensaiden alla lymyävät rikkaruohot. Työtä on piisannut siksi, että kaikki kasvaa niin nopeasti uudelleen, kuten ylimmästä kuvasta näkee. Nuo ovat ilmaantuneet paikalleen kahdessa viikossa. Laiska niittäisi vain syksyllä.

Tutkin myös metsikköämme. Vaikuttaa siltä, että tonttimme on ollut joskus peltoa. Myönnän: tiedän tämän siksi, että katsoin 1950-luvun karttaa alueestamme. Keltainen siivu reunusti pitkää ja kapeaa järvenlahtea. Ihmekös että maa on muhevaa ja leskenlehdistäkin tulee jättimäisiä.

Suorarunkoisten koivujen ja sakean kuusikon välissä on ikivanhojen käkkyräisten puiden ja suurten kivien ryhmiä. Sellaisia voi kuvitella kumpuilevien peltojen lomaan. Joku on kivet joskus raivannut. Ajattelin sarkapukuista auringon paahtamaa kuivakkaa talonpoikaa, joka on kangennut murikoita pellostaan hevospelin kyytiin. Nyt samalla paikalla käppäili kumisaappaissaan kaupunkilainen etsimässä rajapyykkiä ryteiköstä.

Niittämisestä on se hyöty, että kyljet ovat kavenneet. Punttisalilla eräs liike tuntui erityisen helpolta, varsinkin oikealla kyljellä tehtynä. Viimeviikonloppuinen nurmikon ajo taas kävi kivasti takareisiin.

Maakaari tutuksi

2007-08-27T14:31:00.000+03:00

Oikein hyvää luettavaa kaikille myyjän vastuusta asuntokaupoissa. Rakentaja.fi on toinen hyvä lähde.

Aina pahenee

2007-08-26T22:10:00.000+03:00

Reikä katossa, muuri märkä. Prkl.

Sähköä johdoissa

2007-08-21T13:44:00.000+03:00

Sain juuri tekstiviestin: sähkö tulee nyt oman mittauskeskuksen kautta. Jipii.

Kaivinkoneella tekivät enemmän töitä kuin oli arvioitu. Tontilla on peruskalliota, joka piti kiertää. Tuli siis lisäkuluja niin kaivinkoneen käytöstä kuin kaapelin lisämetreistä. Hmm.

Katolla ja lattiassa

2007-08-19T22:14:00.001+03:00

Tänään kylpyhuoneen lattian purku valmistui. Kaikki kostea aines on nostettu ylös ja vauriot tutkittu. Hirsiseiniin ei ole mennyt mitään, eli runko on kunnossa. Vuorivillojen alla olevat alimmat laudat olivat hieman kosteat (eli vesi on valunut jostain välistä niihin asti, vaikka villa oli kuivaa). Ne on vaihdettava. Laskimme jo puutavaran tarvetta. 50 metriä riittänee.

Pääsimme myös kurkistamaan talon alla olevaa maa-ainesta. Se on rutikuivaa, eli sieltä suunnasta ei ole uhkaa. Yritämme ensi kerralla ulottaa silmämääräiset tutkimukset muiden huoneiden alle. Kunnon taskulamppu on tarpeen. Ja peili...

Viikolla käyty kattokeskustelu korpesi sen verran, että kiipesimme taas katolle. (Tai mies ja kylpyhuonehankkeessa mukana oleva rakennusammattilainen kiipesivät. Minä niitin tuttuun tapaan nokkosia, heinää ja vatukkoa.) Huopa on paikallaan ja ehjää, niin kuin se oli myös viikko sitten ;-)

Piipun juuresta on vettä joskus mennyt sisään muuria pitkin, mikä näkyykin sisällä. Piippu on sittemmin pellitetty. Pellitys ei kuitenkaan ollut esimerkillinen, joten se uusitaan. Onneksi tämä taito on omasta takaa. Mies on nuorena miehenä pellittänyt piippuja, ja isälläni on peltisakset ynnä muut tarpeelliset välineet.

Päästyään takaisin maan kamaralle miehet kiskoivat irti yhden räystäslaudan ja kurkistivat sisään. Kattovillan ja puukatteen välissä on reilu väli, eli mahdolliset kostumat pääsevät tuulettumaan. Huovan alla ja villojen yllä oleva puukate oli valkoista ja kuivaa. Jos eristeisiin on mennyt vettä eikä se olisi näillä helteillä kuuman katon alla kuivunut, niin ainakaan tuo kosteus ei ole lahottanut mitään yläpuolelta.

Ainoa kysymysmerkki on katon eriste ja eristeen ja muovin alla oleva kattopaneeli. Jos eristeessä on vettä ja muovissa on reikä, vesi mustuttaa ja pehmittää sisäkattoa yläpuolelta. Vettä ei kuitenkaan voi olla paljoa, koska sitä ei ole tullut sisään huoneisiin. Sellaisen kyllä huomaisi.

Katto on onneksi rakennettu suhteellisen viisaasti: se tuulettuu sekä räystäiden alta että harjasta, jossa on metallikate tuuletusaukon suojana. Huvilassamme ei siis ole kaikkia maailman rakennusvirheitä :-D Vain päin prinkkalaa tehty kylpyhuoneen lattia, jossa kaksinkertainen vesieristys jätti veden lillumaan eristysten väliin. Ja hieman liian matala sokkeli, minkä tarkkasilmäiset lienevät huomanneet valokuvista. Ja hirsiseinäinen kylpyhuone. Puhutaan kylpyhuoneen uusista rakenteista kuitenkin toiste!

Optimistin ja pessimistin kohtaaminen

2007-08-17T17:45:00.000+03:00

Eilen soitti eräs ystävä, joka sattuu olemaan hirsitaloasiantuntija. Hän huokaili niin syvään ja merkityksellisesti huvilan tilasta kertoessani, että oikein itsekin masennuin. Jotenkin puhelun aikana alkoi tuntua siltä, että mökissämme ovat varmasti kaikki mahdolliset muutkin ongelmat homeisesta yläpohjasta märkään muuriin. Kaikki on kuulemma mahdollista.

Olisi kuulemma pitänyt ottaa joku alan ihminen mukaan taloa tarkastamaan. Siis ennen kauppaa, ei kaupan jälkeen, niin kuin me teimme. Niin varmaan - jos olisi sellaisen jostain siihen hätään saanut. Puhelun jälkeen kesti useita tunteja, että sain taas myönteisestä vireestä kiinni.

Ensi kerralla kerron hänelle, että olemme menettäneet viime vuosien aikana (siis ennen nyt jo myydyn tontin hankkimista) kaikki kiinnostavat mökit juuri siksi, että jäimme jahkailemaan mahdollisten ongelmien äärelle. Puntaroimme kamalasti, ja lopputulos oli, että joku muu vei kiinteistön. En usko, että ongelmatonta talo-ostosta onkaan. Jos se katto nyt sitten olisi mätä (mitä en usko), niin puretaan koko kauppa, pentele. En voi kuitenkaan aloittaa kelaamaan tällaista mahdollisuutta joka ilta.

Laitan tähän kaiken kukkuraksi karmeita lattiakuvia. Parempaa viikonloppua teille.

Niittopuuhat jatkuvat ja lattia on auki

2007-08-15T21:21:00.000+03:00

Saunan ja kylpyhuoneen laatoitus, vesieriste ja vesivaneri ovat suurimmaksi osaksi jätesäkeissä. Kylpyhuonekalusteet täytyy vielä irrottaa. Sitten varmistetaan, että kaikki ympäröivät ja allaolevat rakenteet ovat kuivat. Näin onneksi näyttää olevan.

Joku on jopa maininnut, että kostuneet puupinnat pitäisi desinfioida homeitiöiden poistamiseksi. Tämä kuulostaa aika ufolta, mutta jos joku asiantuntija vahvistaa asian, niin desinfioidaan sitten.

Pihan niitto ja kukkapenkkien kitkeminen jatkuu. Löysin isoja rikkaruohoja viikatteella koukkiessani kaivon yhden kukkapenkin keskeltä. Se saattaa olla harmaavesikaivo - tai sitten entinen käyttövesikaivo (jos sellainen joskus ennen porakaivoa on ollut). Luultavimmin kyseessä on harmaavesille tarkoitettu viritys.

Niin, ja neuvottelut myyjän kanssa menivät hyvin. He korvaavat meille kertasumman kylpyhuonevaurion takia. Rahat lienevät jo tilillämme, joten pääsemme huoletta remontin pariin.

Selkeät suunnitelmat olla pitää

2007-07-25T17:41:00.000+03:00

Nyt on monta rautaa tulessa. On kolme toimintalinjaa: 1. sähkö 2. lattiaremontti 3. yleinen viihtyvyys.

1. Sähkö

Sähköliittymä on tilattu. Vattenfallilla on pitkähköt toimitusajat, joten oma mittauskeskus meillä on vasta elokuun lopussa. Nyt he toki jo suunnittelevat, miten sähkön vetävät. Sieltä taas soitettiin tänään. Asia siis etenee.

2. Lattia

Lattiaremontti ei etene, vielä. Saimme koottua muutaman nimen, joille soittaa. Parasmaineisin remonttiyritys on buukattu jouluun asti. Toinen - oikea insinöörifirma - sanoi, ettei meidän kannata tällaiseen hommaan palkata heitä vaan ottaa suoraan remonttireiska. Saimme puhelimitse selostuksen parhaasta mahdollisesta rakenteesta. Iloksemme olimme oikeilla jäljillä.

Otimme tänään yhteyttä talopakettiamme varten suositeltuun rakentajaan, joka saattaa kuin saattaakin ehtiä paikalle elokuussa. Hän on niin kokenut tekijä, että koko homman voi laskea hänen harteilleen. Puhelimessa jo tuli oivallisia kommentteja.

3. Yleinen viihtyvyys

Olohuone on saatava tyhjäksi mahdollisimman pian. Aiempi kalustus on tuhtia maalaistyyliä, joka ei aivan meidän makuumme sovi. Mäntykalusteet ovat maalaamattomia, ja monien kulmat on pyöristetty. Kaikenlaisia sorvattuja yksityiskohtia piisaa.

Isäni on ilmoittanut haluavansa pari huonekalua, Penalle menevät kaikki mitä hän suinkin suostuu viemään, ja loput lienee ilmoitettava jossain nettihuutokaupassa. Ruokailuryhmä on niin tuhti, että siitä otamme rahaa. Samoin sohva on erittäin hyväkuntoinen. Jos se kanava ei vedä, soitan paikalle kiinteistövälittäjän, joka kaupantekoa edistääkseen lupasi hakea peräkärryllään kaiken sellaisen irtaimiston, jota emme halua pitää.

Kun olohuone on tyhjä, kannamme sisään meidän ylijäämäkalusteemme, joita on jemmattu mökkiä varten jo pari vuotta. Tähän tarvitaan kantoapua, jota juuri soittelimme.

Jos kaikki menee niin kuin pitää, syyskuussa talo on toimivassa kunnossa ja omannäköinen. Syysviikonloput voimmekin viettää mökillä. Sitä ennen nautitaan Helsingin kesästä, jos tätä nyt kesäksi voi kutsua.

Kyllä lähtee

2007-07-23T21:49:00.000+03:00

Tänään kävimme myymässä Päijätsalon tontin. Pankissa Sysmässä meni kaksi ja puoli tuntia, koska kaupan kaikki yksityiskohdat selvitettiin suomalaista systeemiä tuntemattomille moskovalaisostajille huolella. Lisäksi heille avattiin tilit (jotta saatiin tilisiirto tehtyä), mikä vei tunnin sekin. Sitten vihdoin allekirjoitettiin. Kun kauppa oli selvä, ostajat tulkkeineen aplodeerasivat. Sitten käteltiin ja lausuttiin liikuttuneita sanoja. Siis ostaja lausui. Suomen luonto oli jo heidät hurmannut.

Kaupan jälkeen ajoimme omalle mökille leikkaamaan nurmikon ja niittämään horsmaa, nokkosta ja koiranputkea. Lisäksi selvitimme, miksei porakaivosta tule vettä. (Sellainenkin vastoinkäyminen on ehtinyt tapahtua!) Kyse oli jonkin pikkuosan hapettumisesta. Ex-omistaja on neuvonut kevyesti kolauttamaan pumpun yläosassa olevaa pientä harmaata laatikkoa. Se tepsi. Vettä tulee taas.

Vaan porakaivon kansipa on päässyt huonoon kuntoon. Kun kantta sovitettiin takaisin, sen laita alkoi hajota. Mies sai sen soviteltua vielä paikoilleen. Tehtävälistalla on kuitenkin uuden kannen nikkarointi.

Tämän lisäksi ruohonleikkurin pyörä hajosi! Kyseessä on noin 25 vuotta vanha laite, jonka muovinen pyörä päätti rapsahtaa irti akselistaan. Onneksi vasta leikkuun loppumetreillä. Eikä tässä vielä kaikki:

Muutama viikko sitten paikoilleen uitettu vanha ponttoonilaituri oli poissaollessamme vajonnut kallelleen. Ilmeisesti vasemmanpuoleisen ponttoonin yksi sektori ei ole aivan ehjä, vaan vettä menee sisään. Pohdimme keinoja paikata ponttooni. Laituri kuitenkin edelleen täyttää tehtävänsä, ainakin toistaiseksi. Jos ponttooni vajoaa lisää, toimenpiteisiin on ryhdyttävä ennen syksyä.

Nyt tapasimme myös lähinaapurimme. Oli oikein miellyttävän ja täysipäisen tuntuinen. Kaatoivat hekin tontiltaan ylimääräistä kasvillisuutta, joskin hieman järeämmin asein, nimittäin moottorisahalla.

Kyllä alkoi taas tapahtua, kun olemme palanneet kotomaan kamaralle. Asiathan olivat aika lailla seis pari viikkoa Singaporen lomamme aikana.

Ryysis

2007-07-06T18:05:00.000+03:00

Sukulaiset tuntuvat olemaan kovin innoissaan mökistämme. Tulijoita on jopa töihin. Veljeni oli soittanut isälleni ja ilmoittanut halukkuuteensa osallistumaan mahdollisiin talkoisiin. Anoppi soitti eilen ja kertoi, että ovat apuna heti kun tarvitaan. Isäni bestis, Pena, 70+v, osaa vaikka mitä töitä puunkaadosta katonkorjaukseen. Hän tekee mielellään palveluksia, varsinkin kun tarjolla on mökin alkuperäisiä mäntypuisia kalusteita talkoopalkaksi.

Onneksi meillä on kolme makuuhuonetta. Mahtuvat talkoolaiset yöpymään :-)

Tarkempi tieto

2007-07-05T11:54:00.000+03:00

No niin. Vettä on mennyt saumaamattomasta kohdasta läpi. Ei ole levinnyt muiden huoneiden alle, luojan kiitos. Saunan ja kylpyhuoneen lattian korjauksen maksaa myyjä, joka oli paikalla ja ilmeisen myötämielinen. Heille on monin verroin parempi, ettei kauppa purkaudu vaan että maksavat korjauksen. Tosin olen varma, että tinkiminen kyllä alkaa, kun kuluista puhutaan :-)

Joka tapauksessa mökkielämä siis jatkuu, joskin uusin haastein.

Nopea väliaikatieto

2007-07-05T10:39:00.001+03:00

Vettä on lattiassa. Paraikaa tutkija poraa reikiä ja katsoo, missä asti kosteus luuraa. Sain tämän väliaikatietona puhelimitse, itse olen töissä. Toivon ettei vesi ole kylpyhuonetta pidemmällä - sen korjaaminen vielä menettelee. Jos on koko lattia mennyt, tuleekin vakavammat keskustelut myyjän kanssa.

Mutta mistä se vesi sinne pääsee? Sekin selvinnee tämän päivän aikana.

Raskas työ, parempi mieli

2007-06-30T19:45:00.000+03:00

Ihana päivä. Pöräytimme aamulla mökille (ei kovin yllättävää). Ennen kuin laiturinsiirtoapu saapui, aloin jo napsia isoimpia pihalla rönsyileviä kasveja vesurilla. Sitten kokeilin niittää juuri hiotulla viikatteella. Koiranputkia, horsmaa, nokkosta, takiaisia, korkeaa ruohoa, vadelmaa, koivuntaimia. Jo alkoi ranta seljetä. Näköala parani hetkessä.

Laiturimme siirtyi talvisäilöstään naapurin tontilta veteen helpommin kuin odotimme. Olimme miettineet etukäteen, että sujautamme ison metalliponttoonisen laiturin alle puunkarahkan, joka pyörisi laiturin alla siirron aikana. Tätä keinoa ei kuitenkaan tarvittu, sillä vanhan metsärengin vinkki sivuttaissuuntaisesta nitkuttamisesta toimi: otimme laiturin laidasta kiinni ja samalla kuin pukkasimme sitä eteenpäin heilutimme sitä hieman sivusuunnassa. Massiivinen rakennelma liukui hetkessä veteen. Sitten vain kaksi miestä laiturin kyytiin parimetriset koivunkarahkat kädessä sauvomaan sitä meidän rantaan. Harmi, ettei videokamera tullut mukaan :-)

Niittäminen kuulkaa ottaa lihaksiin! Huomenna sattuu jalkoihin, selkään ja käsiin. Mutta mieli lepää. Jokin endorfiini varmaan aivoissa irtosi liikkeelle.

Kyllä sitä nyt ollaan niiiin mökkiläistä :-D

Hyvä grippi

2007-06-28T16:15:00.000+03:00

Etsin tänään kumisaappaita. Nokian jalkineen Grip-saappaat kiinnostavat enemmän kuin tavanomaiset Tapiot tai Tretornit.

Yllättävää kyllä, useimmat Helsingin ydinkeskustan retkeily- ja urheiluliikkeet tarjoavat lähes pelkästään Tretorneja. Etolassa oli Nokiaakin, muttei minun suosikkimalliani. Jouduinkin soittamaan Berner Oy:n sport-osaston asiakaspalvelunumeroon saadakseni selville, missä Gripit luuraavat. Niitä on kuulemma Prismoissa. Huomenna poikkeamme Lahden Prismaan.

Vesuri ja saappaat, siitä se lähtee...

Taitekohdassa

2007-06-27T18:07:00.000+03:00

Juhannus 2007 oli olosuhteiltaan suorastaan täydellinen. Olimme Sysmässä Majutveden rannalla jo maaliskuussa varatulla vuokramökillä, koska tiesimme siellä olevan kaikkea tarpeellista. Omaan mökkiimme saimme avaimen vasta aatonaattona, joten emme olisi voineet tarkistaa varustelua ennen vieraiden tuloa.

Oma mökki siirtyi meille kaikkine irtaimistoineen, joten huonekalut siellä kyllä on. Tämän viikon maanantaina totesimme, että astioita olisi ollut välttävästi mutta grilliä, venettä ja laituria ei. Tai laituri on, mutta se on kuivalle maalle hilattuna viereisen kiinteistön rannassa - se pitää sieltä jotenkin siirtää meille. Nyt kun vesi on kevättä matalammalla, se ei olekaan helppo homma. Kiinteäponttooninen laivalaituri on nimittäin massiivinen eikä liikahda vettä kohti mistään perustönäisystä. Tarvitaan insinöörijärkeä. Raportoin, jos suunnitelmamme onnistuu... Raportoin senkin, jos ei onnistu ;-)

Mökki oli myös aivan kylmä. Aloitimmekin perehtymisen isoa avotakkaa lämmittämällä ja kaappeja availemalla. Oli oikeastaan aika ikävää, että ensimmäinen oman mökin päivä oli niin kalsea säältään. Ulkona oli +12 astetta, sisällä ei paljoakaan enempää. Nukuimme makuupusseissa. Jatkuva sade esti viikatteenkäytön ja muun pihan raivauksen. Istuimme sisällä siis ja katselimme seiniä ja toisiamme. Jäi harmaa mielikuva.

Otimme kuitenkin härkää sarvista ja tutkimme epäilyttävää saunan ja kylpyhuoneen lattiaa. Siinä piilee ostoksemme suurin riski. Sen verran huonolta se näyttikin, että tilasimme Munterin miehen paikalle arvioimaan tilannetta. Mahdollinen reklamaatio myyjälle on tehtävä hetimiten.

Samalla aloimme selvittämään sähköliittymän hankkimista, sähkö kun tulee tällä hetkellä naapurin liittymästä (!). Tutkimme myös työkaluvaraston. On muun muassa kolme viikatetta, kaksi lapiota, kuokkia, käsikäyttöinen pumppu, jerrykannuja, pokasaha, tuntemattomia metalliesineitä, ruosteisia haravia, ties mitä muuta.

Mutta vesuria ei ollut. Niinpä menimme ostamaan minulle uuden lelun, Fiskarsin mustaoranssivartisen vesurin! Jos viikonloppuna on sateetonta, meikä viuhtoo metsikössä aluskasvillisuutta karsimassa.

Hyttysten päänmenoksi

2007-06-21T16:59:00.000+03:00

Kävimme uudessa lempipaikassamme Claes Ohlsonin myymälässä ostamassa pelastusliivit ja Sterminio-hyttyskarkoittimen. Jälkimmäisen pakkauksessa on hauskoja lauseita. Näin meitä evästetään:

Sähköllä toimiva Varustus Sääskiä Vastaan
Toimii myös ikkunoiden ollessa auki ja täydessä valaistuksessa

Myyntiargumenttilista taas lupaa seuraavaa:

ei savua tai liekkiä
heikko parfyymi haju
helppo käyttöinen
ekonoominen
ei tuhkaa
ei tahmea tai rasvainen

Eräs Marjut saa kyllä halvauksen tästä kielestä! Laitetaanpa lisää esimerkkejä:

Ota yski tapletti lipukkeesta ja laita se kalterin alle, lämpölevyn päälle. Liitä töpseli.

Loppukaneettina PIDÄ POHJOLA VAPAANA SÄÄSKISTA KÄYTÄ STERMINIO SÄÄSKITAPPAJAA.

Näin teemme. Hyvää juhannusta!

Ihania suunnitelmia

2007-06-13T22:14:00.000+03:00

Huomio kaikki rakentamisen ystävät, teillä riittää jatkossakin luettavaa täällä, sillä mökillemme tehdään rantasauna mieluiten jo ensi kesänä :-)

Tänään on pohdittu veneen, grillin ja ruohonleikkurin ostoa. Pelastusliivit tarvitaan tietysti myös. Ja niin edelleen.

Tontin myynnille saatu lupa

2007-06-13T12:27:00.000+03:00

Nyt Sysmän kunnanhallitus antoi luvan tontin jälleenluovutukseen. Kiinteistöämme on koskenut vallintarajoitus, eli sitä ei saa myydä kuin tietyin ehdoin. Nyt lupa siis on saatu.

Ostajat suunnittelevat nyt matkaa Suomeen. Jos järjestely menee vaikeaksi, he laittavat edustajansa paikalle. Tämä on tuttu käytäntö valitulle kaupanvahvistajalle, joten asiat menevät oikein mukavasti.

Jos kauppa vielä tapahtuisi ennen juhannusta, me emme tarvitsisi lainkaan mökkilainaa! Tyhjennämme kaikki tilimme perjantaiksi, joten ensi viikon laskuihin olisi hyvä saada jostain rahaa. Isääni on jo varoitettu pikkulainan tarpeesta :-) Putkessa on nimittäin iso luottokorttilasku työmatkahotelleista. Korvaukset työpaikan kassasta tulevat milloin tulevat, varsinkin kun tekee matkalaskun myöhässä.

Paljastin yllä ensimmäisen kerran, että tontti on Sysmässä. Jotkut sen saattoivat älytäkin erikoisten rakentamisohjeiden takia - Päijätsalo on tarkoin säädelty rantakaava-alue. Mutta nyt meistä siis ei tule päijätsalolaisia vaan ... enpäs kerrokaan :-)

Nyt tapahtuu!

2007-06-12T15:41:00.000+03:00

No niin, lyhyesti: 1. Tarjouksemme ihanasta mökistä meni läpi. Kaupat tehdään perjantaina. 2. Tontti on vielä myymättä, mutta paperit ovat valmiina. Kunnanhallituksen lupaa odotellaan. 3. Talopaketti-blogi muuttuu jollain tapaa lähitulevaisuudessa. Olen harkinnut yhdistää sen Viini, ruoka, kirjat-blogiin, tuloksena jonkinlainen lifestyle-blogi, nimeksi vaikkapa Maalla ja kaupungissa :-)

Huhhuh. Viime yönä en saanut unta, kun mietin, onko mökin sokkelin kapillaarivesiä estetty nousemasta kehäpuuhun. Vastaus siihenkin saatanee pian. Mökin on nimittäin määrä vapautua juhannukseksi, mutta emme ehdi muuttaa omia tavaroitamme sisään ajoissa. Juhannus mennee siis vuokramökillä, kuten on alun perin aiottu.

Jiihaa!

Soittavatko?

2007-06-06T08:05:00.000+03:00

Laitoin eilen kiinteistövälittäjien ilmoituksiin pyynnön ottaa yhteyttä. Olen joskus aiemmin tehnyt saman, eikä vastausta ole tullut. Saa nähdä, kuinka nyt käy.

Mökit ovat kiinnostavia mutta eivät mitään riemuvoittoja. Haluamme kuitenkin nähdä ne, joten joutunen soittamaan välittäjille ennen viikonvaihdetta, jos he eivät ota yhteyttä. Toisessa on vanha hirsirakennus, tasainen tontti, sähköt ja oikeasti oma ranta. Sijainti olisi loistava ystävien ja sukulaisten mökkien suhteen. Kartasta päätellen naapurit saattavat kuitenkin olla ihan kupeessa.

Tällainen vapaa-ajanasumisen edistäminen olisi helposti kokopäivätoimi: aikaa menee vaikka kuinka paljon pelkkään etsimiseen.

Muuntunut suunnitelma lukuisine yksityiskohtineen

2007-06-05T16:16:00.000+03:00

Olen selvitellyt tänään, kuinka "maatilamme" myydään. Tarvitsemme kunnan luvan myydä maapalasemme, koska alkuperäisessä kauppakirjassa näin sovittiin. Kunta myi maata saadakseen mökkiläisiä, ei kiinteistökeinottelijoita. Vapaa edelleenluovuttaminen kiellettiin, samoin hinnan nostaminen. Valmistelen anomusta myynnin sallimikseksi alkuperäisin kauppahehdoin kunnanhallitukselle maanantaiksi. Yritin soittaa kunnanjohtajalle varmistuakseni sanamuodoista, mutta hän ei vastaa.

Luonnostelemani kauppakirjan annan kaupanvahvistajan tarkistukseen. Ilmeisesti hän olisi sen saattanut tehdä kokonaankin. Hänkään ei ole tänään paikalla, mutta onneksi voin sähköpostittaa tekeleen. Näin keskustelu käynnistyy vauhdikkaasti sitten huomenna.

Ostajien tiedot minulla on jo. Koska he ovat ulkomaalaisia, tarkistan kaupanvahvistajalta, mitä kaikkea tulisi sopimuksessa heidän osaltaan lukea. Sosiaaliturvatunnuksia heillä ei ole. Mielenkiintoista sinänsä tehdä kauppa yli totaalisen kielimuurin. Venäjän kieli ei meiltä taitu.

Samaan aikaan luemme mökkien myynti-ilmoituksia. Mies on varma, että se oikea sieltä kyllä kohdalle napsahtaa. Kun jätevesisäädökset ovat muuttuneet, ihmiset myyvät vanhoja mökkejään. Moni niistä tosin sijaitsee toivottoman hankalalla tontilla, jossa on kalliota ja juurakkoa eikä luontevaa paikkaa jätevesisäiliöille tai imeytyskentinne.

Siitä rannattomasta rantapaikasta emme ole kuulleet viikkoon mitään. Ehkä sekin siellä muhii ja tulee vielä esiin. Se oli kaunis.

Rantaa saattaisi ollakin

2007-05-29T18:21:00.000+03:00

Sain viestin rannattoman tontin myyjältä. Hän oli selvittänyt mahdollisuutta ostaa ranta. Koska yhteisten maiden omistajia on niin paljon, on vaikeaa saada kaikkia kiinni ja allekirjoittamaan kauppa. Yleinen käytäntö heidän kunnassaan kuulemma onkin jättää nämä täyttömaat huomiotta ja rauhaan. Täyttömaita kun on muillakin.

Emme missään tapauksessa ota tällaista riskiä. Isäni tietämän mukaan Lahden seudulla käräjöidään vesijättömaista. Jossain vaiheessa onkin tullut ongelmia siitä, että mökkiläinen käyttää rantaa, jota ei omista. Siivusta on pyydetty kiskurimaisia hintoja, kun mökkiläinen on sitten yrittänyt ostaa rantaa. Voitte vain kuvitella.

Myyjä selvittää nyt asiaa edelleen, lieneekö jopa etsimässä myyjiä käsiinsä.

Huono uutinen on se, ettei tontinostajasta ole kuulunut. Saattaa tosin olla minun asiani nyt soittaa vuorostani.

Suunnanmuutoksia

2007-05-28T22:03:00.000+03:00

Olemme olleet hieman salamyhkäisiä viime aikoina. Olemme nimittäin hieman viilanneet suunnitelmiamme omassa rauhassamme (ja muutaman ystävän kanssa).

Koska mökkiprojektin kulut ovat korkeat eikä hyvää projektinvetäjää tunnu löytyvän, teimme sunnuntaina tutkimusretken tonttimme lähistössä myytäville mökeille. Niistä monet ovat samanhintaisia kuin kokonaisbudjettimme, ainakin hyvin tingittyinä. Yhtä hyvin voisimme siis myydä tontin ja ostaa valmiin mökin. Pääsisimme luonnon helmaan jo tänä kesänä.

Mökit eivät aivan vastanneet odotuksiamme. Kaksi uutta mökkiä oli hutaistu kasaan. Pintamateriaalit olivat kivannäköisiä, mutta kyllä se hieman epäilyttää, kun lattialaminaatti notkuu jalan alla. Harva koolaus? Rakennustapa on saatettu dokumentoida, mutta kumma kyllä kyseisiä tietoja ei saatu myyntitilaisuuteen. Rakentaja ei yksinkertaisesti ollut lähettänyt niitä kiinteistönvälittäjälle. Hmm.

Tutustuimme myös yhteen vanhaan mökkiin, mutta siinäpä ilmeni toisenlaisia ongelmia. Ilmoituksessa mainostettu kymmenien metrien rantaviiva kun ei sittenkään ollut omaa. Rantaa oli jatkettu täyttömaalla, ja vesialuehan on yhteisomistuksessa. Näin ollen kyläläiset saisivat siis milloin tahansa tulla grillaamaan mökin ja järven väliselle alueelle, joka on yhteismaata. Itse mökki oli mitä viehättävin. Harmin paikka siis.

Tarjonta on aika heikkoa, ja sekin on varovainen ilmaisu. Kysyntää sen sijaan on - tontillemme löytyi toissaviikolla innokas ostaja puolessa tunnissa. Jatkan keskusteluja hänen kanssaan samalla, kun pidämme silmällä mökkitarjontaa. Eli veitsenterällä ollaan. Kumpaan suuntaan kallistutaan, sen näette lähiviikkoina.

Arvoitus

2007-05-22T20:31:00.001+03:00

Kunpa tulisi jo sunnuntai!

Kerettiläinen ratkaisu

2007-05-20T14:47:00.000+03:00

Nyt on projektia avittamassa uudenlainen ajatus. Otan huomenna selvää, mitä tälle uudelle idealle voi tehdä. Raportoin, kun tiedot ovat kasassa. Hihhii.

Toivotonta

2007-05-18T23:34:00.000+03:00

Tekisi mieli ostaa siirtolapuutarhamökki Hertsikasta ja jättää maaseutu muille.

Huolestuttavaa

2007-05-17T17:26:00.000+03:00

Emme ole tehneet projektille mitään. Olen jo ajatellutkin siirtää hanketta. Tämä tuli mieleen työmatkalla, jolla olin neljä päivää. Yritin kyllä sielläkin puhelimitse selvittää asioita. Emme kuitenkaan saaneet projektinvetäjäehdokasta innostumaan. Taas on tarjolla uusi numero ja uusi ehdokas, joka tietenkään itse ei vielä tiedä, että kohta hänen puhelimensa soi.

Keittiöesitteitä ja uusia puhelinnumeroita

2007-05-10T19:39:00.000+03:00

Valitin tänään jumittunutta tilannetta rakennusalan ystävälle. Hän pahoitteli, ettei itse voi hankalan työtilanteensa takia ryhtyä projektinvetäjäksi tai tarjoustentarkistajaksi meille. Hän osaisi homman, muttei yksinkertaisesti ehdi. Mutta - häneltäpä löytyi puhelinnumero! On päteviä ihmisiä, jotka tekevät pelkkää rakennusprojektinvetoa työkseen, siis irrallaan talopaketista tai itse urakoinnista.

Saatamme saada asioiden uutta potkua, jos joku sparraisi meitä. Lukisi tarjoukset, tarkistaisi kaiken tarpeellisen sovituksi, järjestäisi ajatuksiamme, laittaisi tuulemaan. Luulen, etteivät esimerkiksi materiaalivalinnat ole iso ongelma. Mutta alan toimintalogiikan ymmärtäminen on. Yleistä projektineuvontaa tarvitaan.

Kotimatkalla käväisin Puustellin myymälässä hakemassa esitteitä. Keittiöhaaveet ovat oleellinen tekijä tässä projektissa. Meidän huvilalla tehdään nimenomaan ruokaa. Keittiön on oltava toimiva ja ajattoman tyylikäs. Esimerkiksi makuuhuoneiden kalustus on toissijainen - niihin viedään vanhoja huonekaluja - mutta keittiö! Siitä tulee kiva.

Aika lentää

2007-05-08T18:21:00.000+03:00

Kaameaa, miten aika kuluu. Päivätyö imee energiat, enkä jaksa illalla syventyä miehen tekemiin kokonaisbudjetteihin. Miten ihmeessä saamme pidettyä projektin kasassa, jos emme edes nyt ehdi paneutumaan asiaan? Vieläkö voisi perua hankkeen menettämättä kasvojaan? (No ei.)

Puukiuas ja kesäilta

2007-05-03T16:03:00.000+03:00

En vieläkään ole saanut kirjoitettua vastausta talomyyjälle. Aion pyytää tarkennuksia puolivalmiin talon tarjoukseen. Haluamme muun muassa saunarakennukseen muurin ja piipun, koska haluamme puukiukaan. (Hmmm... Jos ehdin kirjoittaa tänne, miksen ehtisi kirjoittaa heille? Ehkä täytyy pyytää myyjä lukemaan blogia :-).

Ensin olimme valumassa standardiratkaisun kannalle: sähkökiuas on vaivaton, koska se lämpiää itsekseen. Mutta sitten muistimme, miltä puukiukaan tulinen pöhinä kuulostaa hiljaisessa kesäillassa. Emme voi valita napsuvaa sähkökiuasta tuon mielikuvan jälkeen.

Saimmekin juuri kutsun mennä saunomaan eräälle mökille, täytyy selata almanakkaa kesäkuun kohdalta. Heinäkuun viikonloput ovat melkein jo menneet.

Lyhyesti

2007-04-30T21:16:00.000+03:00

Emme tavanneet urakoitsijaehdokasta sunnuntaina vaan tänään. Hyvältä vaikutti, kiinnostusta löytyy, ja pian tavataan uudelleen. Mestariksi yritetään saada joku paikallinen, koska mestarin todella täytyy olla paikan päällä tarkastuksissa. Ei pala hänen aikansa eikä meidän rahamme matkoihin. Samalla mestari voi vilkaista muutoinkin, miten työmaalla tapahtuu.

Keskiviikkona alkaa puhelin laulaa, kun soitan läpi mahdollisia aliurakoitsijoita. Ja rakennustarkastajalle. Talotarjouksen laittajallekin pitää vastata. Kunhan nyt saan laadittua kattavan palautteen.

Ehkä meillä todellakin vuoden kuluttua on työmaa jo loppusuoralla! Sitä ennen on kyllä monta mutkaa. Mutta enpä ajattele niitä nyt. Sen sijaan asetun sohvalle katsomaan leffaa.

Raikasta vappua teillekin!

Rakentamista ilmassa

2007-04-26T10:48:00.000+03:00

No niin, kiirettä pitää töissä. Taloasia muhii taustalla.

Ensinnäkin sen verran sanojani otan takaisin, että tarjouksentekijä oli kirjannut erikoistoiveitamme toiseen tarjouksista ("muuttovalmis"). Pelkän paketin ja pystytyksen sisältävä oli bulkkitarjous perusmateriaaleilla. Tästä seuraa se, että enemmän palvelua sisältävä tarjous näyttää taatusti paljon kalliimmalta. Talovalmistajan intresseissä on myydä paketti ja hieman työtä, ei muuttovalmista. Syy on se, että he saavat itse paketista paremmat katteet kuin hankalan ja monivaiheisen rakentamisen johtamisesta. Kannattaa siis ohjata ostajaa pelkän materiaalipaketin suuntaan ja jättää sotkuinen vaihe omasta osuudesta pois.

Koska paketti-ja-pystytys -tarjous todella on huomattavasti halvempi, se kiinnostaa meitä. Täyden palvelun ratkaisu on himpun verran liian kallis. Kokonaisbudjetti saattaisi revetä.

Meillä on nyt kiikarissa urakoitsija, joka voisi tehdä jäljellejäävät työt pystytyksen jälkeen. Sunnuntaina on määrä tavata urakoitsija ja katsoa, synkkaako meillä. Jos sunnuntai menee hyvin, olemme ison askelen lähempänä taloa. (Enää puuttuisi mestari.) Jos ei mene, olemme taas lähtöruudussa.

Mitäs me taas halusimmekaan?

2007-04-22T09:16:00.000+03:00

Tekniikka & Talous (19.4.2007) kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka kesämökistä on kasvanut vapaa-ajan asunto. Juttu kertoo muutoksista vapaa-ajan asumisessa: vaatimustaso on noussut. Rakennetaan jopa 300 neliön mahtimökkejä, joissa on kaikki mukavuudet. Jutussa haastatellaan huvilavalmistajia, ja vaikuttaa siltä, että hekin ovat tajunneet muutoksen.

Käytännössä näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Ainakin me saimme erittäin tuotantolähtöisen tarjouksen. Kaikki yksityiskohtaiset toiveemme on ignoroitu - terassimateriaali, saunan puukiuas, takkatyyppi. Tilalla tarjouksessa on tavanomainen toimitusehdotus. Lankkulattia on huomioitu mutta vain olohuoneeseen, ei keittiöön, joka kuitenkin kyseisessä talomallissa on samaa avaraa tilaa.

Ymmärrän hyvin, millaisia rajoituksia tuotantotekniikka asettaa ylipäätään kaikelle massatuotannolle. Ymmärrän senkin, että firman pitää saada katteensa kaupoista. Mutta miksi firman pitää käsitellä asiakasta vain loppusijoituskohteena heidän standardituotteelleen? Sitä en ymmärrä.

Dsiisus. Juuri kun ajattelin asioiden olevan mallillaan.

Nonni, nynne tuli

2007-04-18T21:46:00.000+03:00

Tarjous tuli. Vilkaisin nopeasti hintoja. Näyttivät odotetuilta, mutta en kyllä lukenut vielä tarkkoja kuvauksia pakettien sisällöstä. Joka tapauksessa avaimet käteen -paketti ei järkyttänyt. Uskon sen näyttävän kalliilta sitten, kun alamme laskea sille vaihtoehtoa, jossa itse teetetään osa töistä yksittäisillä tekijöillä.

Mies on matkoilla, joten tutkimme tarjoukset vasta viikonloppuna.

Ihanaa, kun asiat etenevät.

Ei vielä

2007-04-17T23:06:00.001+03:00

Kyllä on odottaminen pitkää. Tarjous saisi huomenna jo tulla.

Vaihtoehtoja ilmassa

2007-04-15T17:48:00.000+03:00

Saimme eilen henkistä tukea taloalan ammattilaiselta. Hän katsoo saamamme tarjouksen läpi, ennen kuin teemme päätöksiä. Hänellä on myös luotettava urakoitsija tiedossaan, joka saattaisi voida tehdä talomme sisätyöt, siis myös vetää projektin siltä osin. Puuttuu vain valvojakandidaatti. Näillä eväillä välttäisimme maksamasta suolaista hintaa avaimet käteen -paketista.

Hyvä, että on edes puolittaisia vaihtoehtoja. Hyvä, että on ystäviä. Valvojia vain ei tunnu olevan.

Sisuuntuneiden historiasta - lyhyt oppimäärä

2007-04-14T17:35:00.000+03:00

Meillä on ollut mökkikuume parikolme vuotta. Ostimme tontin äkkiseltään viime vuoden keväällä, kun hyvällä paikalla sijaitsevat valmiit mökit menivät käsistä. Hinnat kipusivat samaan aikaa pilviin.

Samantien tontin hankinnan jälkeen alkoi talopaketin metsästys. Sukelsimme mallistoihin ja löysimme mieleisen. Taktisista syistä emme kertoneet valitun nimeä näillä sivuilla. Emmekä kerro nytkään - vasta kaupan jälkeen. Sitä paitsi saatamme edelleen muuttaa mielemme.

Sitten alkoi rakentajien hakeminen. Tärkeintä meille on saada hyvä mestari vetämään projektia, koska emme itse ehdi työmaalle (2 h ajoa per suunta)- emmekä myöskään osaa arvioida esimerkiksi sähkömiehen tai perustustentekijän toimia. Haluamme ammattimaisen projektinvetäjän, jotta lopputulos kestää aikaa ja ennen kaikkea katsetta. Puolivillaiset häkkäykset täytyy välttää. (Muistan aina sen opiskeluasuntoni tapetointikerran, kun harrastelijat olivat päässet asialle. Itkin niitä saumoja katsellessani. Ei enää sitä, kiitos.)

Viime kesänä tavattu hyvämaineinen ja kokenut mestari ehdotti projektinaloitukseen lisäaikaa. Kuumentuneet rakennusmarkkinat olivat varanneet parhaat tekijät pahimmillaan vuoden päähän. Hän itsekään ei ehtisi aloittaa heti. Tarkoitus oli tänä keväänä katsoa tilanne uudelleen. Nyt olisi vielä mahdollista saada hyvä porukka kasaan ensi talveksi.

Nyt emme kuitenkaan ole saaneet mestaria vastaamaan puheluihin. Olemme siis kääntyneet talofirman puoleen: haluamme tarjouksen avaimet käteen -toimituksesta. Tällä viikolla kävimme neuvotteluissa. Ensi viikolla tulee tarjous, ja silloin näemme, miten rahamme riittävät.

Raha-asioista bloggasin vuosi sitten aika masentavaan sävyyn. Eräs lukijamme kertoikin miehensä sanoneen, ettei meidän hankkeesta tule kyllä yhtään mitään. Uskon tämän ajatuksen käyneen muidenkin lukijoiden mielessä. Sukulaisnainen sanoi olevansa varma, että myymme tontin emmekä rakenna lainkaan. - Ilmeisesti olen hyvä dramatisoimaan käänteitämme, kun yleisö noin epäilee :-)

Tällä hetkellä oma usko on vahva: talo meille tulee. Vuoden kuluttua viimeistelemme sisustusta, ja kesä 2008 on ensimmäinen kesämme huvilalla. Nähtäväksi jää, paljonko tämä unelma maksaa. Yritämme pitää kokonaisbudjetin alle sen summan, jonka talosta myymällä saisi.

Tervetuloa mukaan seuraamaan hanketta.

Sisuuntuneet tarttuvat toimeen

2007-04-11T17:41:00.000+03:00

Voi, en ole ehtinyt kirjoittaa, kuinka olemme keränneet puhtimme ja ryhtyneet ajamaan taloasiaa. Piti kirjoittaa myös yhteenveto tapahtuneesta niille, jotka eivät seuranneet viime vuoden tapahtumia. Mutta: huomenna menemme taas keskustelemaan talopaketistamme ja nyt kysymme, paljonko maksaa avaimet käteen -toimitus.

Huomenna lisää.

Mökille mennään vaikka väkisin

2007-04-02T21:32:00.000+03:00

Löysimme mieluisen vuokramökin tutusta kesäpitäjästä. Varasimme sen keskikesälle viikoksi. On ranta, soutuvene, puusauna, lammashaka ja kaiken huipuksi kävelymatka kauppaan. Jes!

Itse asiassa tällainen järjestely olisi meille taloudellisesti kaikkein edullisin. Jos meillä ei olisi ajatusta suurten kesäjuhlien järjestämisestä emmekä haluaisi viettää aikaa maalla myös talvella, pikkuinen vuokramökki olisi ihan riittävä. Mielikuva oman talon onnesta on kuitenkin väkevä. Pitää saada muokata pihamaata, sisustaa huoneita, koota kesäkirjasto, grillata Weberillä ja koristaa puut juhla-asuun jouluiksi.

Ryytyy

2007-03-30T16:00:00.000+03:00

Eilen sain kiinni mestarin ystävän, joka on myös meidän ystävämme. Hän tapaa mestarin lähiaikoina ja tiedustelee työtilannetta. Jos on niin, ettei tämä mies ehdi meidän projektiimme, tarvitsemme uuden.

Tätä odotellessa selaamme edelleen myytävien mökkien kuvia, siis valmiiden, jotka joku toinen on joskus rakentanut.

Miten voi jokin ala olla näin hankala? Siinä missä elektroniikkateollisuudessa puhutaan asiakaslähtöisyydestä, rakennusala on täysin tekijöiden sanelema sekamelska. Asiakkaat, siis itselleen taloa hankkivat, ovat täysin materiaaleja ja palveluita myyvien tyyppien armoilla. Viimevuotinen talopaketin ostoyritys oli sekin paljonpuhuva: ei saumaa hintaneuvotteluihin. Pyydetyn hinnan maksavia ostajia ilmeisesti on jonoksi asti.

Ei vastausta

2007-03-24T00:06:00.001+02:00

Mestari ei ole vastannut soittopyyntöön. Aloita tässä nyt sitten mitään.

Oi mestari

2007-03-20T21:19:00.000+02:00

Soitin tänään miehelle, jonka on määrä hoitaa taloprojektimme. Hän ei vastannut, mikä sinänsä ei ole hälyttävää. Odotan kuitenkin hieman huolestuneena hänen tuomiotaan hankkeellemme. Aloitammeko vai emme? Tai siis milloin aloitamme?

Nyt mieheni on jo alkanut lukea valmiiden mökkien myynti-ilmoituksia. Sellaisen saisi nopeasti, joskaan ei yhtä kivasta paikasta kuin missä tonttimme on. Juhannukseksi vuokrattu mökki saa nyt riittää korvikkeeksi. Ehkä hyvää kannattaa odottaa.

Huono uutinen

2007-03-12T20:40:00.000+02:00

Voi, miksi emme ostaneet tonttia vaikkapa kaksi vuotta aiemmin? Nyt kaikki kustannukset ovat nousseet, niin työ kuin tarvikkeet, kertoo Taloussanomat.

Kuulin töissä samansuuntaisen tarinan: vuosi sitten aloitettu rakennusprojekti on matkan varrella kallistunut niin, että rakennuttaja on ongelmissa. Raha ei riitäkään kaikkeen siihen, mitä piti. Materiaaleista on nyt tingittävä.

Yksi vaihtoehto olisi odottaa vielä vuosi. Jos vaikka nousukausi katkeaisi vihdoin? Tai sitten ei. Onkin vielä kalliimpaa...

Lohkottu on, toivossa eletään

2007-03-11T20:40:00.000+02:00

Syksyn jälkeen on taloasioissa ollut rauhallista. Suurin tapaus oli se, kun maanmittarit lohkoivat tontin. Meidän läsnäoloa ei tarvittu. Kun maanmittaustoimistosta tuli lappu toimenpiteen ajankohdasta, mieheni soitti ja kertoi, ettemme kovin helposti pääsisi paikalle arkipäivänä. Meiltähän menee kaksi tuntia suunta mökkitontille pääsyyn, joten reissuun olisi mennyt kokonainen päivä. Virkamies oli oikein myötämielinen ja toimitti lohkomisen omin voimin. Asiaa varmasti auttoi se, että mökkikuntamme oli pyykittänyt tontin jo valmiiksi myyntivaiheessa. Muodollisuus siis.

Sovimme syksyllä projektipäällikkömme kanssa, että odottelemme kevääseen ja katsomme, kuinka kiireistä rakennusalalla ja päälliköllä itsellään on vuonna 2007. Näinä päivänä minun pitäisi soittaa hänelle ja keskustella projektin aloittamisesta. Hieman huolettaa - jossemme nytkään pääse liikkeelle, niin mökkiunelmamme siirtyy yhä kauemmas. Tarvitsemme kuitenkin luotettavan, hyvämaineisen mestarin, joten suostumme joustamaan aloitusajankohdassa.

Tämän päivän Hesarin Asuntosivuilla oli lupaava juttuaie. HS hakee lukijoiden kertomuksia etärakentamisesta. Odotan innokkaana jutun ulostuloa: juuri tällaisesta projektista meillä on kyse. Nyt saamme muiden opit käyttöömme.

Täällä taas

2007-03-02T16:25:00.000+02:00

Vau, olipa hauska nähdä kommentteja tulleen, vaikkei blogissa ole tapahtunut mitään aikoihin. Alan ihan lähiaikoina kyllä kertaamaan tapahtunutta ja raportoimaan uusiakin asioita. Juuri mitäänhän ei kyllä ole tapahtunut, koska olemme odotelleet rakennusmarkkinoiden rauhoittumista ja hintojen tasaantumista.

Pelletit palamaan

2006-11-13T18:49:00.000+02:00

Pellettilämmitys on kiinnostava vaihtoehto. Olen antanut itselleni kertoa, että pelletit menevät ihan itse polttotilaan. Muutoinhan moista lämmitysjärjestelmää ei meidän etätaloon voisi laittaakaan.

Omaa rauhaa kaukana kaikesta

2006-11-12T14:47:00.000+02:00

Nyt löysin uuden hyvän syyn sille, miksi talovillityksemme alkoi. Hesarin Sunnuntailiite (HS 12.11.2006) kertoo Porvoon vt kirkkoherran Veikko Klemolan suulla näin: "intimiteetin puute töissä aiheuttaa sen, että alitajuisesti etsitään rauhaa." Tästä syytä muutetaan omaan taloon usein kauaskin palveluista. Onni ei kuitenkaan löydy, koska työmatka on pitkä, eivätkä palvelutkaan ole kovin lähellä. Rahat menevät talolainan maksamiseen, joten taloudelliset asiat painavat mieltä.

Suottaapa olla niinnii. (En osaa savoa, joten tuo saattoi mennä pieleen.)

Meillä yksi konkreettinen syy etätaloprojektiimme oli mökin menettäminen. Kun äitini kuolinpesä jaettiin, mökki meni veljelle. Tokihan siellä edelleen saa käydä ja käydäänkin, mutta oma on oma. Ei toisen omaa voi alkaa sisustamaan tai muutoin muuttamaan.

Mutta tunnistan myös tuon rauhan hakemisen. Nyt kun töissä on ollutkin lunkimpaa kuin ennen, talokuume ei ole korkeimmillaan.

Uusiotalo Helsingin Pakilaan

2006-11-05T18:00:00.000+02:00

Hitaasti hyvä tulee, ja vielä vanhoista materiaaleista! Bullerby on taloprojekti, jossa vanhan talon runko tuodaan uudelle paikalle Helsinkiin ja siitä viimeistellään talo. Materiaalien uusiokäyttö on hankkeen kantava idea.

Kadehdin ihmisiä, jotka toteuttavat tällaisia projekteja. Me itse taidamme olla hieman liian urbaaneja - ja kädettömiä - rakentamaan talo tällä tavalla. Olen tosin haaveillut talosta, jonka suunnittelu alkaisi vanhoista pelastetuista ikkunoista :-)

Eko vai öky?

2006-10-08T14:37:00.000+03:00

Tänään Hesarissa kerrotaan arkkitehti Harri Hautajärven mökkiajatuksista. Esillä on myös hänen Helsingin Kivinokassa sijaitseva askeettinen mutta viehättävä mökkinsä. Hautajärvi kritisoi kesäasuntojen ylivarustelua. Läpi talven lämmitettävä huvila vie energiaa ja sitä kautta omistajan rahaa. Energiasyöppö asuminen kiihdyttää myös ilmastonmuutosta.

Tällainen kritiikki osuu juuri meihin - ja aiheellisesti. Haluamme huvilaamme talotasoisen varustelun. Sitä on siis lämmitettävä, etteivät putket - tai jotkut sisustuselementit, kuten viherkasvit - jäädy. Lisäksi ajaisimme mökille omalla autolla. Samaan aikaa kaupungissa asuntomme olisi tyhjillään. Olemme kuitenkin myös miettineet asiaa ekotehokkuuden kannalta. Kuinka perustella kahden talvilämpimän kodin ylläpito?

Eläkkeelle jääneet vanhempamme ovat ratkaisu tähän. He asuvat suhteellisen lähellä tulevaa huvilaa. He pitävät luonnonläheisestä asumisesta. He pystyvät hyödyntämään huvilaa viikolla meidän ollessamme töissä. No, ei muuta kuin avain ja nimetyt vuoroviikot molemmille porukoille. Näin huvila on jatkuvassa käytössä eikä turhan päiten lämpiä. Kun kyseessä on vielä sellainen sukupolvi, joka osaa ja haluaa kunnostaa ympäristöään, talomme on hyvissä käsissä. Ei niin, että uudessa rakennuksessa heti olisi korjaamista. Pihaan kuitenkin liittyy kaikenlaista puuhaa, jossa saa toteuttaa maaseutuviettiään.

Hautamäen mökki voittaa meidän hankkeemme kuitenkin yhdessä asiassa ylivoimaisesti. Sinne päästääksen ei tarvitse autoilla. Hän voi pääkaupunkiseutulaisena joko pyöräillä tai käyttää julkisia kulkuneuvoja mökkimatkallaan. Kivinokka on kuitenkin erittäin rauhallinen paikka, joten kaupungista pääsee kyllä irti. Mitä nyt merenlahden toisella puolella siintävät Arabianranta ja Sörnäinen :-)

Kivinokalla on muuten rooli myös Kjell Westön uusimmassa romaanissa Missä kerran kuljimme. Aluehan oli 1900-luvulla pääasiassa työväen virkistyspaikkana. Ennen varsinaisia mökkejä ihmisten käytössä oli koottavia kojuja, jotka talveksi purettiin, ainakin jos uskoo Westön teosta. Ja mikä ettei. Hänen huolellista taustatyötäänhän on mainostettu monessa yhteydessä.

Meidän mökkiseutumme sen sijaan edustaa hyvin uutta 2000-luvun Suomea. Alueen asujaimistossa on niin venäläisiä kuin kiinalaisia nimiä! Globalisaatio tarkoittaa arjessa juuri tätä. Tavaroiden lisäksi paikkaa vaihtavat myös ihmiset yli valtio- ja kulttuurirajojen.

Rantakunta

2006-09-26T18:06:00.000+03:00

Nyt huvila-alueemme yhteisrantaan suunnitellaan laituria, mikä ilahduttaa meitä eritoten. Saamme uimarannan kaikilla mausteilla, sillä rannassa on myös yhteiskäyttöön tarkoitettu sauna. Ja muutama venekin on rantakuntalaisten vapaaseen käyttöön. Aivan upeaa.

Oikotie vei talonäyttöihin

2006-09-19T20:19:00.000+03:00

Kun maaseuturesidenssimme ei valmistu muutamaan hetkeen, talokuumeemme on alkanut suuntautua olemassaoleviin taloihin. Vastoin parempaa ymmärrystämme menimme muun muassa Oikotiehen katsomaan myytäviä asumuksia.Tokihan ilmoituksista löytyi vaikka mitä. Kuten esimerkiksi puutaloja Lahdesta. Igglossahan olemme korvamerkinneet koko Käpylän ja Kumpulan, tosin niin matalalla maksimihinnalla, ettemme varmasti saa mitään asumiskelpoista sieltä :-)

Olen aiemminkin kommentoinut Lahden asumisasioita, joten arvatenkin meillä on ollut jo pidemmän aikaa kiinnostus vireänä siihen suuntaan. Toivealueemme Lahdessa on tietenkin Anttilanmäki, idyllinen puutaloalue aivan aseman - ja siis uuden Oikoratayhteyden - vieressä. Anttilanmäki on lahtelaisessa skaalassa kallis, mutta helsinkiläiseen hintasilmään se on edelleen siedettävä. Alue on kerrassaan viehättävä. Heti Anttilanmäen takana on Asemantausta ja sitten Laune, joka on iso 1950-luvun omakotialue.

Viime viikolla kävimme katsomassa kahta taloa Lahdessa. Siis oikein ajoimme sinne työpäivän jälkeen, aivan kuin ei muuta tekemistä olisi. Toisena katseluvuorossa olleesta Asemantaustan talosta melkein teimme tarjouksenkin. Talo on kuin karkki, sillä sisäpinnat on viimeistelty yhtenäisesti, ja värisilmä on ollut ihan kelvollinen. Suuren tupakeittiön tunnelman kruunaavat puuhella ja leivinuuni. Kaksi toimintakuntoista pönttöuuniakin on paikoillaan. Tilaa olisi riittävästi - viisi huonetta ja keittiö ja uusi saunaosasto. Piha on siisti, ja piharakennus toimivantuntuinen.

Mutta - se ei ole hirsitalo. Ja Espooseen on sittenkin aika hankala päästä sieltä.

Huvila ikäkriisin oireena

2006-09-17T10:49:00.000+03:00

Viikonlopun Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä on juttu ikäkriisistä. Anna-Leena Härkösen haastatteluosuudessa on seuraava pätkä:

"Monet nelikymppiset haaveilevat paluumuutosta synnyinseudulle. Haavetta ei yleensä kuitenkaan toteuteta, sillä harva kykenee kaventamaan leipänsä. Sen sijaan lapsuudenmaisemiin rakennetaan hulppeita kesähuviloita siinä uskossa, että siellä sitten nautitaan eläkepäivistä."

Hihhih. Aika osuva.

Rakennustarkastaja on ihana

2006-09-07T15:41:00.000+03:00

Puhelin soi. Rakennuskuntamme rakennustarkastaja soitti ja kysyi, missä vaiheessa olemme. Nyt on nimittäin niin, että naapuritonttien väki myös haluaisi matalamman kattokulman kuin mitä kaavassa sanotaan. Koska koko kortteli tulisi samalla tyylillä, rakennustarkastaja on valmis harkitsemaan kattokulmavaatimuksen muutosta. On siis hyvä, ettemme ole vielä tilanneet mitään!

Tämä merkitsee meille halvempaa pakettihintaa. Esteettinen ilo on siinä, että saamme noudattaa alkuperäistä arkkitehtonista ideaa. Ihaninta on se, että palvelu pelaa. Oletteko koskaan kuulleet näin proaktiivisesta tarkastajasta?

Kariston puutalot nousevat jo

2006-09-03T12:24:00.000+03:00

Ennen kuin löysimme maaseututonttimme katsastimme Lahteen nousevaa Kariston aluetta, josta Hesari tänään kirjoittaa näyttävästi. Oikoradan avajaiset ilmeisesti saavat muutkin Lahti-aiheiset asiat uutiskynnyksen yli. Noh, uusien, varsinaista pääkaupunkiseutua edullisempien asuinalueiden löytäminen on varmaan Hesarille miltei poliittinen agenda, joka limittyy mukavasti Sipoo-ekspansion uutisointiin ja muihin aluepoliittisiin kysymyksiin.

Karisto on Lahden kaupungilta hyvä veto. Kun oikoratapäätös oli tehty, asiasta täytyi ottaa kaikki hyöty irti. Niinpä luonnon helmaan mutta kuitenkin keskustan lähelle kaavoitettiin puutaloalue, jonne saa rakentaa uusvanhoja puutaloja. Keskiluokkaiset lapsiperheet haluavat laadukkaan, tilavan, uutta ja vanhaa yhdistävän kodin alueelta, joka ei ole liian kallis mutta on riittävän tyylikäs juuri heille. Karistossa on jännittäviä yksityiskohtia, joita varmaan monessa pääkaupunkilaisessa kodissa on ihasteltu Karisto-esitteen aikoinaan ilmestyttyä. Kanava-alue, jonka keskellä on saari. Pitkospuut järvenrantaan. Valaistut lenkkipolut. Ja kaikki julkisivut puuta.

Karisto onkin täsmäisku sellaiseen kohderyhmään, jota Lahden kaltainen 1990-luvun taantumaan juuttunut ruostevyöhykkeen kaupunki tarvitsee veronmaksajiksi ja kaupungin demografista ilmettä uudistamaan. Ruostevyöhyke viittaa niihin eteläsuomalaisiin kaupunkeihin, joilla meni hyvin teräs- ja puuteollisuuden kukoistuksen aikoihin mutta jotka eivät ole saaneet otetta IT-menestyksestä. Lahtea vaivaa sekin, että akateemisiin opintoihin ryhtyvät häipyvät yliopistokaupunkeihin eivätkä palaa. Krhmm. Kuulun itse juuri tuohon ryhmään...

Karisto ei kuitenkaan ollut meidän valintamme. Ensinnäkin, Lahdessa ei ole meille sopivia töitä. Emme tosin ole hakeneetkaan ;-) Toisekseen, rakentamiseen olisi uponnut aika kasa rahaa, joten olisimme joutuneet muuttamaan vuokralle rakentamisajaksi saadaksemme nykykotiin sidotut varat käyttöön. Kolmanneksi, jatkuva oleskelu luonnonläheisessä lähiössä on sittenkin liikaa - viikonloppujen ja lomien maalla viettäminen sopii meille paremmin. Kyllä henkisen hapenpuutteen sattuessa on hetimiten päästävä Akateemiseen kirjakauppaan.

Tilankäyttöongelmia kotona

2006-08-26T07:20:00.000+03:00

Nyt kun itse huvila-asia on jäissä kevääseen asti, olen alkanut kiinnittää huomiota kodin sisustuksen puutteisiin. Yksi mudanväriseksi maalattu seinä on odottanut vuoden ajan väriä korostavaa taulua. Olohuoneen valaistus on heikko. Makuuhuone on ankea valkoisuudessaan. Mikä pahinta, joka puolella pyörii kirjoja, jotka eivät enää mahdu kirjahyllyyn.

Tuo kirja-asia ei ratkeakaan ihan niin helposti kuin kolme aiempaa ongelmaa. Taulun, valaisimen ja maalia voi ostaa kädenkäänteessä. Kirjahyllyä ei. Tai sen voi ostaa, mutta sille ei ole paikkaa kodissa. Työhuoneemme kaksi ehjää seinäpintaa on jo täysin kirjahyllyjen peitossa. Makuuhuoneeseen ei mahdu hyllyjä. Uusien kerrostalojen huoneethan tehdään aika lailla minimikokoisiksi - sinne mahtuu juuri ja juuri sänky. Vastaavasti olohuone on suunniteltu niin, ettei seinäpintaa oikeastaan jää käyttöön.

Mikä pahinta, kellarikomerokin on täynnä. Siellä on muun muassa kivoja huvilahuonekaluja, joiden oli määrä siirtyä uuden residenssiin heti talopaketin valmistuttua. Maaseuturomantiikalla tuntuu siis olevan käytännöllinen puolensa - huvilalle olisivat muuttaneet ylimääräiset tavarat!

Maaseutuhurmos kasvaa

2006-08-19T22:07:00.000+03:00

Maakellari olisi kiva. En tiedä, mitä sinne säilöttäisiin, kun omaa kasvimaata tai puutarhaa ei ole eikä ihan heti tulekaan. Tämä on taas näitä "haluan palan menneisyyttä" -oireita, joita ilmeisesti keski-ikä tuo tullessaan. Kun olen joka tapauksessa pihalla nykynuorison toimista, voin saman tien reilusti liittoutua menneisyyden kanssa ja palvoa kadonneita elämäntapoja.

Ei ihme, että olen kiinnostunut historian opinnoista. Ehkä koko huvilaprojekti on pyristys kadonneen elämän jäljille.

Hmm. Olenko historiaa, tai hautausmaa, Hector?

Uusi elämä

2006-08-19T10:46:00.000+03:00

Nyt kun emme osta emmekä rakenna mitään tänä vuonna, voin keskittyä huvilaelämäntavan analysointiin. Alla lista, mitä kaikkea tarvitsemme talon aikanaan valmistuttua.

pelastusliivit

sähköperämoottori (yhteisvene on saatavilla yhteisrannassa)

teleskooppivapainen onki

virveli, uistimia, haavi, perkaussetti ja laastareita :-)

muut ensiapuvälineet

kylpypalju

uimapatja

grilli

kumisaappaat ja sadeasut

huvimaja

hyttysverho vuoteen ylle, ötökkäverho ulko-oven aukkoon

kuokka, lapio ja harava

Siinä siis kesäelämän aineelliset edellytykset. Talvikaudelle taas tarvitaan seuraavat tavarat.

sukset tai lumikengät talviurheiluun

lumikola ja lumilapio

takkapuita

pilkkihaalarit ja muut pilkkivälineet, kuten kaira

hiekoitushiekkaa

Näyttää kovin raittiilta tuo uusi elämäntapa, siis ilmamielessä - ulkona ollaan näemmä iso osa ajasta. Se sopii meille! Ehkä minäkin vihdoin päivetyn terveennäköiseksi! Aurinkorasva unohtuikin kesälistalta.

Tauko!

2006-08-17T17:24:00.000+03:00

Keskustelin tänään valvoja-projektinvetäjän kanssa. Oli ilahduttavaa kuulla, että hän oli jo tiedustellut rakennuspaikkakuntamme rakentajien työllisyystilannetta. Tulos: kaikki ovat kiinni vähintään kuusi kuukautta. Tällä hetkellä ei saa sopivaan hintaan oikeaa laatua seuraavaan kuuteen kuukauteen ainakaan. Suhdanteet ovat muutoinkin sellaiset, ettei juuri nyt kannata ryntäillä. Suositus: katsotaan tilannetta uudelleen ensi keväänä. Ehkä silloin tinkiminenkin sujuu helpommin. Silloin voidaan saada myös eräät luottotekijät mukaan remmiin.

Tuli hyvä mieli. Joku ajattelee meidän etuamme.

Näin ollen tässä blogissa ei hirveästi tapahdu syksyn ja talven aikana. Saatan suunnata kirjoittelun sisustukseen ja elämäntapa-asioihin, mutta enemmän tapahtuu toisen blogini puolella.

Tietoa tipoittain

2006-08-16T22:11:00.000+03:00

Hahaa. Olemme taas pelastetut, ainakin hetkeksi. Rakennus- ja nimenomaan hirsitalobisneksessä kauan toiminut ystävä kertoi, että 15% hinnankorotus on puppua. Tai se ei ainakaan johdu puun hinnan noususta. Raaka-aineen osuus talopaketissa ei ole niin suuri, että tavanomainen puun hinnankorotus tuntuisi. Muutoinhan kukin voi tietysti nostella hintoja ihan mielensä mukaan.

Ylipäätään kauppaan hätyyttäminen tuntuu sen verran turhalta, että annamme asian nyt olla. Ehkä loma-asuntojen kauppa hiljenee asuntokaupan lievän notkahduksen perässä jo piakkoin, jolloin ei ole enää pelkästään myyjän markkinat. Nyt tuntuu olevan - ainakin tällä talofirmalla. Kauppa käy kuin siimaa. Kun sunnuntaina odottelimme heidän tiloissaan sovittua audienssia, asiakkaita ravasi kuin pipoa.

Samoin ystävämme kautta selvisi, miksi valvojakandidaattimme on ollut hiljainen. Työelämän haasteet ovat ajaneet miehen ahtaalle, eikä hän kuulemma vastaa iltaisin kuin ystävien numeroihin. Lisäksi hän on kääntänyt vanhan kännykän puhelut uuteen puhelimeen, jossa ei varmaankaan ole meidän numeroamme. Noh, tuollaiset kiireet ja toimenpiteet viittaavat siihen, ettei hänellä voi olla aikaa hoitaa meidän projektiamme.

Pahimmillaan nämä käänteet tarkoittavat jopa vuoden viivästymistä hankkeessamme. Hirsitalohan on parasta rakentaa talvella, emmekä kohta enää saa porukkaa työmaalle, vaikka talopaketin ostaisimmekin. Vuoden aikana saisi kyllä hyvin säästettyä rahaakin... Tätä täytyykin miettiä.

Hämmennystä ja hidastelua

2006-08-14T20:53:00.000+03:00

Heinäkuinen katkos taloprojektin edistämisessä tuntuu jatkuvan elokuun puolella. Valvojaksi lupautunut mieskään ei ole ottanut yhteyttä viesteistä huolimatta. Nyt ollaan jo kuun puolivälissä, ja elokuun alussa hänen piti palata asiaan. Sopimuspohjaa emme ole saaneet häneltä saatikka sitä täyttäneet, joten emme ole mitenkään sidoksissakaan. Ei kovin lupaavaa... Mitenkähän itse hanke hoituisi, jos alku jo kangertelee?

Tapasimme uudelleen molemmat talopakettivalmistajat. Toinen painaa päälle, koska puun hinta nousee - olisi ostettava nyt, ettei hintaan pamahda 15% lisää. Hmm. Emme haluaisi hätäillä, mutta tottahan toimeen on ryhdyttävä, jos aikoo ensi kesänä grillata ja saunoa omalla maalla.

Jotenkin on sellainen olo, että tähän hankkeeseen tulee palamaan paaaallljon rahaa.

Mietintämyssy suhisee taas

2006-08-05T16:55:00.000+03:00

Toinen talopakettivalmistaja soitti eilen uudelleen, siis se jonka kanssa emme edenneet mallin valintaan ja tarjoukseen saakka. Ihanan aktiivista. Hän painotti, että voisimme saada heidän hintaansa hieman alas, jos sumplisimme pystytyksen itse emmekä tilaisi porukkaa heiltä. Koska heidän mallistoistaan ei heti löytynyt sopivaa (olivat neliöiltään liian suuria), niin yhdessä suunnittelemalla voisimme saada sopivan. Hinta ei välttämättä nousisi kauheasti, jos emme ideoisi rakennusteknisesti vaikeita ratkaisuja. Ja niitähän me emme ole hakemassa vaan tavoitteenamme on selkeälinjainen, tilajaoltaan suhteellisen perinteinen talo. Ei siis kahden kerroksen korkuista olohuonetta tai suorakaiteesta poikkeavaa runkoa. Ei erkkereitä eikä parvekkeita. Rakennuksen mittasuhteet ovat tärkeämpiä kuin muodikkaat kikkailut.

Tavannemme hänet uudelleen ensi viikolla. Näin saadaan kilpailua! Ehkä vihdoin alkavat hinnat pudota.

Tämä myös virkistää ajatuksia. Talomallin nopea löytyminen olikin hieman liian helppoa ja haasteetonta :-) Nyt saa taas tehdä päätöksiä! Päätöksenteko on elämän suola. Toteutuksen kaikkinensa voikin jättää muille ;-)

Tarvitaan toinenkin maksulappu

2006-08-04T17:39:00.000+03:00

Menipä taas vaikeaksi. Kun luimme tarkemmin lainhuudatukseen tarvittavan varainsiirtoveron maksamisohjetta, kävi ilmi, että kaikkien, meidän tapauksessa siis molempien omistajien on maksettava vero-osuutensa omalla erillisellä maksusiirrolla. En tiedä, päteekö tämä todellakin myös aviopuolisoihin, jotka omistavat kumpikin puolet tontista. Emme kuitenkaan ota riskiä, että veronmaksu menee väärin ja alkaa rahojen palautusrumba.

Nyt on siis hommattava toinen varainsiirtoveron maksamiseen tarkoitettu lomake. Ja niitähän saa vain verotoimistosta.

Mitähän mahtaa itse rakentaminen olla, jos pelkkä tontin omistajaksi ryhtyminen on miltei kokopäivähommaa? Ja miksiköhän kummassakaan virastossa ei varoitettu tästä? Lienee kuitenkin aika yleistä, että puolisot omistavat yhdessä maata tai kiinteistöjä. Jos asia taas ei koske puolisoja, se voitaisiin varmaankin mainita lomakkeen ohjeissa.

Tilan nimi

2006-08-03T20:43:00.000+03:00

Kun lainhuudatus on tehty ja lohkominen alkaa, kiinteistöviranomainen tiedustelee meiltä tilan nimeä. Muilla näkyy olevan kovin lyyrisiä nimiä, jotka viittaavat lepoon, kesäiltoihin ja luontoon. Meidän tilan nimeksi tullee Pasila isännän mukaan. Noudatamme siis traditioita, kerrankin.

Toisaalta Pasila täällä Helsingissä on sen verran karunnäköinen betonimetsä, että epäröimme nimiasiaa vielä hieman. Onhan kontrasti toisaalta aika huvittavakin...

Maaperä moreenia

2006-07-31T19:13:00.000+03:00

Kävin virastoreissullani myös Hämeen kiinteistövirastossa. Kyselin maaperäkarttoja. Kovin tarkkoja eivät tarjolla olleet kartat olleet. Ei ollut syytä ostaa karttaa, jonka mukaan koko saaremme (niin, tonttimme on isossa saaressa, jonne toki menee silta) on moreenia ja kalliota. Pienet suoläntit oli myös merkitty, samoin metsä, mutta sehän on tonteilta jo hakattu pois.

Aion kuitenkin käydä vielä Geologisessa tutkimuslaitoksessa tarkistamassa, onko heillä jotain tarkempaa maisemointia varten. Mutta uskoisin tiedon moreenista riittävän suunnittelijalle, joka sitten paikan päällä tarkastaa tilanteen ja voi miettiä ratkaisuja. Korkeuserojahan meillä ei ole tontilla nimeksikään.

Lainhuudatus, EU ja etanat

2006-07-30T22:29:00.000+03:00

Aloin selvittää lainhuudatuksen kulkua. Nyt ensin täytämme hakemuksen (jonka hain käräjäoikeuden kiinteistöosaston aulasta) ja maksamme varainsiirtoveron (johon tarvittavan virallisen tilisiirtolomakkeen hain verotoimistosta). Lainhuudatusohjeissa itse asiassa annetaan tieto, että maksun saa maksaa lomakkeella VEROH 6013, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Verotoimiston virkailijan mukaan sellaista lappua ei ole olemassakaan. Hän antoi oikean tilisiirtolapun. Näin sitä kansalaista opastetaan, kun vain rohkenee kysyä neuvoa ;-)

Kun maksu on maksettu, liitän kuitin ja alkuperäisen kauppakirjan ja kauppakirjan kopion hakemukseen. Paperinippu pitää toimittaa Heinolan käräjäoikeuteen. Huvilamme kuuluu sen toiminta-alueeseen.

Tämän jälkeen tontti lohkotaan. Nykyiset rajapyykit ovat paikalla vain malliksi, jotta myyjä on osannut myydessään näyttää oikean paikan. Lohkomisen yhteydessä annamme tilallemme nimen. Siitä siis tulee oikea tila, ei vain tontti. Me olemme tilallisia.

Hehhee. Pitäisikö ryhtyä pienviljelijäksi ja hakea EU-tukia? Ehkä 2000m2 tonttimme ei kuitenkaan ole tarpeeksi iso tuotantotoimintaan. Riippuu tietysti siitä, mitä aiomme tuottaa. Voimmehan alkaa viljellä etanoita jonkinlaisessa piharakennuksessa. Siinäpä ura urkenisi, ja meistä tulisi maatalousyrittäjiä. (Toivottavasti mieheni ei lue tätä :-)

Opastusta asuntomessuille

2006-07-26T20:46:00.000+03:00

Hesarilla näkyy olevan kivoja reittikarttoja asuntomessuille teemasivuillaan. Harmi kun emme huomanneet käyttää niitä.

Uusimmat kuvat

2006-07-26T19:43:00.000+03:00

Mies kävi tontilla tiistaina, kun itse olin työtapaamisessa. Oheiset kuvat sain tuliaisena häneltä. Huomatkaa pilkottava järvi.

Kauklahti ei yllättänyt

2006-07-24T07:50:00.000+03:00

Asuntomessut ovat tänä vuonna Espoossa, siis näennäisen lähellä meitä itähelsinkiläisiä. Kun paikan päälle matkaa julkisilla kulkuvälineillä, aikaa saattaa palaa hyvinkin pitkälti yli tunti per suunta. Juniahan Kauklahteen ei mene ihan joka viides tai edes kymmenes minuutti; heinäkuiset kesäaikataulut eivät todellakaan kannusta kaupunkimatkailuun. Mutta tämähän on tuttua pääkaupunkiseutulaisille, jotka työmatkoillaan sumplivat erilaisin kulkuvälinein työpaikalleen.

Tarjontaa asuntomessuilla on taas valtavasti. Joitakin vuosia sitten raahustimme asuntomessuilla tunnollisesti suurimman osan kohteista läpi. Nyt - pääasiassa kuuman sään takia - päätimme jo etukäteen, että jaamme huomiomme vain muutamalle etukäteen valitulle kohteelle. Näiden joukossa olivat suuret erillistalot ja kytketyt talot, tosin niitäkään emme katsoneet kaikkia. Kerrostaloasunnot skippasimme kokonaan. Valintaperusteina käytimme suunnittelija- ja valmistajanimiä. Joiltakuilta kun on lupa odottaa aina hieman enemmän kuin muilta.

Tosiasia on, että suurin osa taloista ja sisustuksista on yhtä ja samaa. Niinsanottu hyvä maku dominoi tarjontaa. Kaupallisuus on väkevästi läsnä, ja eihän siinä mitään. Kyllä minäkin suunnittelijana haluaisin työni esille, kaupaksi ja koteihin. Sehän on koko tekemisen idea. Samoin talovalmistajat kisaavat asiakkaiden suosiosta. Mutta kovin varman päälle siellä vedetään. (Tämän takia Kotilo-talo virkisti todellakin mieltä, sillä se oli ratkaisevasti erilainen.)

Jos oikein tiukkapipoiseksi haluaa heittäytyä, voisi ajatella messukäynnin korvaantuvan webbiä selaamalla: Woodnotes, Artek, Vepsäläinen, Marimekko, Jämerä - ei muuta kuin katalogit auki ja valitsemaan. Messuilla huonekaluja, tekstiilejä ja keittiöitä ei ehdi katsoa huolella, koska ihmisvirta selän takana painaa eteenpäin. Taannoin kotiin kopsahtanut Deko-lehtikin olisi hyvin korvannut itse käynnin. Messuilla saa kuitenkin ajan hengestä kiinni. Värimaailma, pihakonseptit ja tilasuunnittelu tulevat tutuksi. Tästä ei tietenkään ole mitään hyötyä, jos ei aio omaa rakennustaan laittaa ajan henkeen vaan esimerkiksi klassiseen malliin tai peräti omintakeiseksi luomukseksi.

Asuntomessukokemusta parantaisi huomattavasti, jos suunnittelijat luennoisivat ratkaisuistaan. Tähän tarvittaisiin iso ja ennen kaikkea ilmastoitu halli, jossa suunnittelijat ja muut asianosaiset kertoisivat kuvin ja sanoin, miksi päätyivät ratkaisuihinsa. Tällöin asuntomessut eivät olisi vain kolmiulotteinen tuotekatalogi vaan antaisivat oppia ja opastusta. Habitare on tässä onnistunut jo, siellähän saa katkaista vaelluksensa tietoiskujen äärellä.

Järvi-Suomi parhaimmillaan

2006-07-23T16:25:00.001+03:00

Intensiivinen vierailukierros Etelä-Suomen maisemissa on takana. Yksi kohokohdista oli Päijänteessä uiminen, vaikka vesi olikin aika kylmää. Tarkkailin myös Rauttunselän maisemia Visavuoren kalliolta. Tampereella vietin upean illan, jota maustoi illallinen Hella & huoneessa.

Visavuoressa ihailin vanhaa puuarkkitehtuuria. Omasta huvilasta on tulossa melkomoisen moderni, ja niinpä kaiholla mietin, miten hauskaa olisi entisöidä joku vanha torppa. Eli ruoho oli ainakin hetken kovin vihreää aidan toisella puolella.

Joka tapauksessa järvimaisemat ovat kyllä ihania. Niissä on sellaista lempeyttä, jota ei Suomenlahdella tapaa, vaikka Itämeri lahtineen onkin matala lätäkkö valtameriin verrattuna. Lienee niin, että lapsuuden kesien järvet painavat mielikuvissa aika paljon.

Hieman turhauttaa

2006-07-15T10:28:00.000+03:00

Esittelimme eilen huvilasuunnitelmiamme lähisukulaisille (hassua puhua heistä sukulaisina, koska he ovat enemmänkin kavereita). Kaikki tuntuu niin selvältä, kun hankkeesta puhuu. Emme epäröi edes yksityiskohdissa, vaan kaikenlaisia huvilaan liittyviä seikkoja on selvänä mielessä. Niin kuin kylpypalju, joka laitetaan terassin ulkopuolelle saunan edustalle. Siinä voi sitten puilla lämmitetyssä vedessä kylpeä vaikka jouluisin! Ja piha, jonne tulee matalia havukasveja ja suuria valkokukkaisia kasveja.

Mutta kun nyt heinäkuussa ei mikään etene. Niin kauan kuin talopakettia ei ole ostettu eikä työporukoita varattu, ei voi tehdä muuta kuin selailla takkojen kuvia webistä, lukea sisustuslehtiä - ja mennä maanantaina asuntomessuille.

Mikäs se salasana olikaan?

2006-07-14T18:37:00.000+03:00

Otimme käyttöön 37signalsin Basecampin. Ajattelin laittaa huvilaprojektin tekemiset aikajanalle tai ainakin action point-listaksi, jottei mikään unohdu. Nyt on vain unohtunut salasana kyseiseen palveluun, sen verran vähän sitä tuli auottua varsinaisen palvelun käyttöönoton jälkeen. Hmmm, toivottavasti tämä ei ennakoi millään muotoa itse hankkeen kulkua.

Joka tapauksessa jonkinlainen almanakkaan perustuva projektin kokokuva hankkeelle on tehtävä. Hahmotan asiat parhaiten visuaalisesti, joten jos minun tulee olla kärryillä tässä rakennusprojektissa, niin aikajanakuva tarvitaan.

Kuluja

2006-07-11T21:22:00.000+03:00

Saimme postia. Huvilamme kuuluu isoon vapaa-ajan kortteliin, ja sieltä tontin ostaneet kuuluvat automaattisesti rantakuntaan, jolla on vuosittainen yksikkökohtainen jäsenmaksu. Samoin maksamme tiemaksua. Yhteensä ne tekevät tänä vuonna 96,38 euroa.

Ajattelin jossain vaiheessa kirjata kaikki huvilaprojektin kulut esimerkiksi tänne blogiin, mutta sitten tulin järkiini. Hankkeen onnistumisen kannalta on paljon tärkeämpää, että keskitymme tekemään hyviä päätöksiä kuin riipustamaan muistiin kaikkia kuluja. Kirjanpito saattaisi vain masentaa loppujen lopuksi. Olisihan se toki mitä hienoin dokumentti, jolla opastaa muita.

Ja kun katselin tänään takkojen hintoja, en edes uskalla ajatella huvilahankkeen lopullista budjettia!

Basilikan katveessa

2006-07-10T19:29:00.000+03:00

Deko-lehti tuli meille pyytämättä ja tilaamatta. Se on Annan kestotilaajille suunnattu lahja.

Uudessa jättinumerossa esitellään pääasiassa Espoon Asuntomessujen taloja sisustuksineen. Kyllä on moninaista.

Jos lukija ei ole aivan varma, mistä pitää, tyylien runsaus saattaa hämmentää. Vaikutteiden runsaus saa haikailemaan kaikenlaista, joka ei loppujen lopuksi itselle sovi. Jyrkän mustavalkoisten kotien lisäksi esillä on kaikenkirjavia värejä. Voimakas omenanvihreä muistuttaa omasta huoneestani 1970-luvun lopulla. Onpas minulla ollut hyvä maku tosi varhain ;-D

Mutta lehden tarjonta on kyllä liian täysinäinen minun makuuni. Lopetin lukemisen, kun kesätuulen liikuttamat pilvet varastivat huomion. Ilmavaa maisemaa on kiva katsella ikään kuin varastoon talveksi - ei silloin voi makoilla parvekkeenlattialla jättikasvuisen basilikan tasalla ja tutkia taivaallisia vesihöyrymuodostelmia. Silloin hytistään.

Urbaania iloa

2006-07-08T21:14:00.000+03:00

Nautimme eilen ja tänään Helsingin parhaista puolista. Eilen söimme Nokassa (taas), ja illallisen jälkeen kuljeksimme keskustan läpi lämpimästä yöstä nauttien. Tänään osallistuimme pieneen mutta lämminhenkiseen piknikkiin Kaivopuistossa. Sää oli mitä hienoin, eikä muutenkaan ollut mitään valittamista.

Kuinkahan tapamme muuttuvat huvilan myötä? Olemmeko ensi vuonna joka viikonloppu maalla? Suostuvatko ystävät ajamaan kaksi tuntia vieraillakseen terassillamme grilliherkkujen merkeissä?

En itsekään halua istua joka perjantai autossa mökillepakoruuhkassa. Mieluummin kävisin harvemmin mutta jäisin maalle pidemmäksi aikaa. Noh, ensi vuonna nähdään, mikä on käytäntö. Ja ehkä kymmenen hengen ruokapöytämme hyvin marinoituine tarjoiluineen on tarpeeksi houkutteleva kavereidenkin mielestä...

Pihamaa

2006-07-03T20:30:00.000+03:00

Meilailin taannoin maisema-arkkitehtuuria opiskelevan immeisen kanssa. Sain vinkin hänestä eräältä tämän blogin lukijalta.

Nyt pitäisi hankkia peruskarttalehti ja mahdollisesti myös maaperäkartta tonttiseudustamme. Maaperätutkija saa arvioida maaperän laatua myös puutarhan kannalta. Nämä tiedot ja tontilla käynti auttavat suunnittelijan eteenpäin. Toki vyörytämme hänelle myös sekavan esityksen esteettisistä mieltymyksistämme.

Ihan kuluja välttääksemme siirrämme puutarhasuunnittelun kuitenkin tästä kesästä edemmäs. Kunhan talo on paikallaan, alamme pohtia pihan muotoa. Sittenhän sen näköalan vastaa näkeekin. Puita voi sijoittaa siten, ettei maisemassa kiiltelevä järvi katoa kokonaan terassilta katsottaessa.

Terveisiä tsasounien maasta!

2006-07-02T22:08:00.000+03:00

Niin, tulipa valokuvattua useamman päivän ajan karjalaisia maisemia ja ortodoksikirkkoja. Olimme risteilemässä M/S Kuibyshevillä Pietarista Petroskoihin ja takaisin. Koska kuvat ovat diarullissa ja vasta menossa kehitykseen, mitään näytettävää ei (vielä) ole.

On selvää, ettei omassa rakennusprojektissa ole tapahtunut tänä aikana mitään. Eikä varmaan tapahdu heinäkuussakaan paljon - Suomihan lomailee. Oman valvojan kanssa on sovittu, että pidetään heinäkuu paussia. Nyt onkin aikaa pohtia sisustusratkaisuja, miettiä puutarhaa - ja sitä himskatin rahoitusongelmaa...

Katse tulevaan päin!

2006-06-17T10:32:00.000+03:00

Kävin eilen kahdessa muussa talonrakennusblogissa. Tukka nousi pystyyn, kun luin paikallasaapumattomista rakennusmiehistä ja sateessa makaavista tarvikkeista. Yritän palauttaa oman alkuperäisen tunnelman muistelemalla kaunista maisemaa ja ajattelemalla oleskelutilan sisustusratkaisuja. Kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin...

Miestä ei kuulemma huoleta mikään (tosin hän ei lukenut blogejakaan). Sen sijaan hän on uppoutunut grillauksen teoriaan. Lukee grillimalliarvosteluja ja upouutta Kaikki grillauksesta -kirjaa (WSOY 2006). Myöhään eilen hän selasi ja referoi kirjan vinkkejä, vaikka olin jo toinen silmä unten mailla. Uskoisin, että meille tulee Weberin grilli. Kunhan nyt saataisiin ensin se terassi...

Pidämme siis tavoitteen selvänä mielessä: grillausta omalla terassilla järvi-Suomen kesässä 2007.

Säästömietteitä

2006-06-16T22:38:00.000+03:00

Yksi keino tasoittaa rahanmenoa on jättää kaikki ei-niin-välttämätön myöhemmäksi. Esimerkiksi keittiötä koneineen emme asenna muiden töiden yhteydessä. Terassille sijoitettava grilli korvaa lieden ja pesuhuoneen vadit tiskipöydän yhden kesän ajan. Paperilautasia voi hyvin käyttää jonkin aikaa, joten tiskipöytää tai -konetta saatikka astiastoa ei juurikaan tarvita.

Toinen keino on kalustaa mökki ensin vanhoilla tavaroilla. Kellarikomerossamme on laveri, vaatekaappi ja valaisin makuuhuoneeseen. Nykyinen työpöytämme on entinen ruokapöytä, ja se saa luvan palata alkuperäiseen käyttöönsä. Lapsuudenkodissani ovat entiset runkopatjamme vierasvuoteina meitä varten - ne lähtevät mökille.

Kolmas kikka kuulostaa jo aika pahalta. Jos myymme suhteellisen uuden automme ja ostamme jonkun edullisen kotteron, saamme käyttöömme riihikuivaa rahaa. Totta puhuen tähän mennään vain, jos on pakko.

Himskatti!

2006-06-15T12:47:00.000+03:00

Tinkiminen ei oikein suju odotetulla tavalla. Talopaketin hinta ei laske. On siis vilkaistava kilpailijoita uudemman kerran.

Sentti venyyyyy

2006-06-13T22:04:00.000+03:00

Meillä on ennestään aika reipas asuntolaina. En kerro paljonko - pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat pyörtyisivät. Jo tästä syystä emme voi rahoittaa huvilaa pelkästään lainalla. Ei pankkikaan varmaan niin hullu olisi, että myöntäisi lainaa koko hankebudjetin verran!

Nyt on hieman säästöjä, joiden avulla päästään tekemään suunnittelutyötä. Perustuksiinkin asti päästäneen tulorahoituksella, jos vedämme koko kesän ja syksyn todella kireää linjaa. Siis todella. Ei mitään lomamatkoja eikä alennusmyyntikierroksia. Ei myöskään uusia syysvaatteita eikä ex tempore -kirjaostoksia. Perjantaipihvitkin chianteineen saattavat jäädä väliin (toista blogiani lukevat tietävät mieltymyksemme ruokaan, viineihin ja keittokirjoihin).

Viimeistään talopaketin maksujen langetessa pankin ovi heilahtaa, kun menemme laittamaan nimet paperiin. Aika pian siis - käsirahahan maksetaan heti alussa.

Lainan lisäksi tarvitsemme omaa rahaa. Mietimme paraikaa päämme puhki, kuinka hankkia sitä.

Ei hirvitä enää

2006-06-11T20:51:00.000+03:00

Kaikki se ammattitaito, jota tarvitaan rakennusprojektin koordinointiin - se meiltä puuttuu. Vaan eipä puutukaan enää! Alihankimme sen. Meille tulee vastaava työnjohtaja. Tadaa.

Tämä alan ammattilainen katsoo kaikki meidän saamamme tarjoukset ja sopimukset läpi ennen kuin allekirjoitamme mitään. Hän aikatauluttaa koko homman ja antaa meille syötteen siitä, mitä pitäisi tehdä milloinkin. Hän pitää työmaakokoukset ja tarvittavat tarkastukset. Ylipäätään hän pitää kaiken koossa.

Tapasimme hänet eilen. Ohjeita alkoi heti tulla. Ihan ensimmäiseksi meidän pitää saada talopaketin tarjoaja pudottamaan hintaa 15%. Samalla keräämme kilpailevia tarjouksia.

Kun talon hinta on kohdallaan ja kaupat tehty, alamme sijoittamaan taloa asemapiirrokseen ja sitten tilailemaan tarjouksia maansiirto- ja perustustöistä. Perustuksia voi tehdä myöhään syksyllä, joten tänä vuonna päästään liikkeelle! Ja talvella pystytetään talo. Keväällä se rakentuu sisältä. Ensi kesänä se on valmis. Uskomatonta!

Yksi ongelma meillä vielä on. Rahoitus.

Hirvittää

2006-06-10T10:19:00.000+03:00

Varovasti lueskelen uusimman Annan mukana tullutta Maalla-lehteä, joka heti kansilehdellään kannustaa tekemään unelmista totta. No, sitähän tässä ollaan tekemässä.

Talonrakentaminen on kuitenkin paljon lopullisemman tuntuista kuin erilaisten sisustusten katselu. Myytäviä mökkejäkin voi silmäillä lehti-ilmoituksista kevein mielin ja sisustaa ja asua niitä kuvitelmissaan, mutta oma taloprojekti herättää lievää kauhua. Me joudumme rakennusprojektin aikana tekemään kymmeniä valintoja, jotka kaikki vaikuttavat huvilamme asuttavuuteen ja viihtyvyyteen. Entäs jos töppäämme ensi metreillä?

Otamme vaikka huonot rakentajat, joiden tyrinnät paljastuvat parin vuoden kuluttua.

Tai valitsemme typerän takkamallin. Sitähän ei pahemmin ruveta vaihtamaan, vaikka kuinka kyllästyttäisi.

Tai kiroamme ikkunoiden korkeutta kiivetessämme tikkaille niistä ylimpiä pesemään.

Tai pilaamme sisäpanelit väärällä maalilla.

Entäs jos koko valittu talomalli on pöhkö?

Kääk.

Tarkastaja soitti tontilta

2006-06-08T19:56:00.000+03:00

Nyt täytyy kehua rakennustarkastajaa. Hän soitti tänään.

Ajattelin, että aiheena on se kattokulma, jota uudet sähköpostitetut kuvat esittävät. Eikö mitä. Mies seisoi tontillamme ja halusi keskustella laajemmin talomallimme sopivuudesta kyseiseen paikkaan. Pohdimme muun muassa loivaa rinnettä, naapurin näköaloja ja maaperän pehmeyttä. Hänen arvionsa mukaan talon paikan valinta ei ole ehkä niin yksinkertaista kuin me olemme ajatelleet. En tiennyt, että rakennustarkastajat paneutuvat tehtäviinsä näin huolella.

Lopputulos monipuolisesta keskustelusta: jatkamme valitulla tiellä, eli yritämme sovittaa valitun talomallin tontillemme. Annamme maaperätutkijan ensin katsastaa tontin, jottei tule yllätyksiä. Tuon tutkimuksen jälkeen pääsuunnittelijan on helpompi piirtää talo johonkin sopivaan kohtaan. Voi olla, että talomme mahtuu sittenkin siihen kuivaan ja korkeaan kohtaan tonttia. Ja kaiken varalta katsomme valmiiksi toisenkin talomallin.

Kuten rivien välistä (eikä niin välistäkään) käy ilmi, olemme ostaneet aika hankalan pläntin. Tarkastaja käytti sanaa haasteellinen. Toki myyjä kertoi tontin laidalla kulkevan ojan tulvivan keväisin, muttemme ajatelleet maan olevan laajemmalti kosteaa ja pehmeää.

Noh, ainakin tiedämme mihin kipata ylimääräiset kivet. Ne menevät sinne pehmeään päähän tonttia...

Valvoja kiikarissa

2006-06-08T12:49:00.000+03:00

Lauantaina tapaamme henkilön, jota on suositeltu rakennusprojektimme valvojaksi. Aiomme siis maksaa erikseen siitä, että joku tarkastaa varsinaisten rakentajien työt.

Mies kuulosti oikein mukavalta, kun sovimme tapaamista. Hänellä on toinenkin projekti jo samalla suunnalla, joten tämä asettuu hyvin sen jatkeeksi. Mikä parasta, hän tuntee rakennuskuntamme rakennustarkastajan. En tarkoita, että Suomessa on korruptiota tai että me haluaisimme mennä siitä, missä aita on matalin. Taitaa vain olla niin, että henkilökohtaiset suhteet helpottavat viestien perille saamista.

Aika kuluu

2006-06-01T19:05:00.000+03:00

Olemme haaskanneet kaksi viikkoa arvokasta aikataulua ihan sillä, etten työpäivien hälinässä muista soittaa rakennustarkastajalle. Eilen viimein lähti sähköposti hänelle aiheenaan uusi kattokulma.

Mitä edes yritin soittaa, kun sähköpostikin on olemassa? Toisaalta sähköpostiin on helpompi jättää vastaamatta, kun taas puhelimessa tieto vaihtuu heti. Vastausta ei olekaan kuulunut vielä. Vuorokausi saattaa tosin olla aika lyhyt aika - rakentamissesonki pitää varmaan miehen kiireisenä.

Ensi viikolla pitäisi mennä perehtymään tarjoukseen; kutsu kävi Järvenpäähän.

Kerää kokonainen talo!

2006-05-31T20:15:00.000+03:00

Ennen kuin tontti ja talomalli löytyivät, hassuttelimme usein ajatuksella talosta, joka rakentuu kerätyistä vanhoista osista. Ensin hankittaisiin vanhoja ovia, ikkunoita ja muita tarpeita, sitten pyydettäisiin tyylitajuinen arkkitehti piirtämään niiden ympärille talo.

Tällainen projekti vaatisi ensinnäkin varastotilaa, jonne löydöt varastoidaan ennen rakentamisen alkua. Siihenhän saattaisi mennä vuosia. Toisekseen pitäisi olla varaa arkkitehtiin. Hmmm.

Ei ihme, että meille tulee talopaketti.

Ruokahalu kasvaa syödessä

2006-05-29T15:43:00.000+03:00

Nyt kun on tontti ja talomalli ja ajatuksia yrttitarhasta, mieleen on tullut palkata puutarhasuunnittelija.

Tontti on totta puhuen aika rajunnäköinen tällä hetkellä. Se on jonkun metsäkoneen jäljiltä töyssyinen. Maaperä on luonnostaan kivikkoinen, ja kivien seurana on lukuisia kantoja.

Olisi ihanaa, jos joku tulisi, katsoisi ja sanoisi, millä keinoin tuosta mylläkästä saa puutarhan. En tarkoita mitään rehevää lehtotyyppistä paratiisia vaan havumetsän katveeseen sopivaa vaatimattomien kasvien kansoittamaa pihaa. Mutta täytyy ne vaatimattomat kasvitkin sijoittaa kauniisti.

Ennen kaikkea kasvit tulee valita oikein. Maaperä saattaa tehdä tepposet amatöörin valinnoille. Talvetkin taitavat olla aika kovia ison järvenselän äärellä, joten kylmänkestävyys on tärkeä valintakriteeri.

Parasta tässä on se, ettei itse suunnittelu maksa maltaita. Työ maksaa. Ja nehän me voimme tehdä enimmäkseen itse. Kunhan joku maansiirtokone ensin hieman raivaa tonttia :-)

Kesäkeittiö

2006-05-28T11:29:00.000+03:00

Olennainen osa huvilan miljöötä tulee olemaan kesäkeittiö.

Haluamme grillin varustekaappeineen ja ison ruokapöydän, mieluiten kymmenelle. Tämän ulkokeittiön alla voisi olla kivilaatoitus - puuterassi on paloarempi. En tiedä, onko kenenkään terassi koskaan syttynyt grillauksen ohessa, kunhan tässä teen riskikartoitusta :-)

Huvilaamme tulee kyllä sen verran ison terassi, että grilli ja pöytä mahtuisivat hyvin sille. Ei tarvitsisi perustaa mitään laatoitettua aluetta muuanne tontille. Toisaalta terassia ei voi kattaa, kun taas erillisen kesäkeittiön voi. Suomen kesälle ah niin kovin tyypilliset sateet saattavat turmella ruokahetkiä. Katon alle voisi myös laittaa hauskoja tunnelmavaloja.

Ehkä kesäkeittiö aloittaa terassilta ja siirtyy ajan ja uusien säästöjen myötä kauemmas talosta...

Yrttipuutarhanen

2006-05-27T23:13:00.000+03:00

Potager! On saatava oma potager!

Tämä ajatus meillä oli jo ennen mökinostoideaa. Olisi ihanaa, jos olisi vanhanaikainen yrttitarha. Kuivattua lipstikkaa ei voi koskaan olla liikaa.

Ajatus sai alkunsa Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuri-kirjaa lukiessani. Siinähän kotitarveviljelyn eri muodot käydään huolella läpi. Potager esitellään jo kirjan alkupuolella. Ihan ensimmäsen sysäyksen potagerin suuntaan sain kuitenkin Umberto Econ Ruusun nimestä. Kirjassa luostarin munkit viljelevät yhtä sun toista tarhassaan.

Täytyy aloittaa maltillisesti. Jos potager on kahden tunnin ajomatkan päässä, sitä ei pääse hoivaamaan päivittäin. Sen on pärjättävä viikkokin yksin. Voin tosin ehdottaa eläkeläissukupolvellemme sopimusta, jossa he hoitavat potageria kriittisessä vaiheessa satokautta ja saavat vastineeksi hengailla mökillä aina, kun se yhteisiin aikatauluihin sopii.

Tili tyhjenee

2006-05-21T16:47:00.000+03:00

Tontin lasku erääntyy huomenna. Olimme huolettomasti ajatelleet maksavamme sen verkon yli.

No ei käy. Sehän ylittää tilin turvaksi asetetun etäkäyttöä koskevan maksurajan.

On siis mentävä pankkiin. Kokemus sekin. Milloin itse olet viimeeksi ollut pankin tiskin takana jonossa?

Maksuaika tontille oli näinkin pitkä, sillä kauppa vahvistui muodollisesti vasta muutama päivä sitten. Kunnanhallitus hyväksyi kauppa-asian kokouksessaan. Tarjoushan jätettiin sisään jo tämän blogin alkumetrien aikaan, ja paperit allekirjoitettiin huhtikuun loppupuolella.

Desibeliovi

2006-05-20T16:04:00.000+03:00

Opimme viikolla uuden hauskan sanan: desibeliovi.

Desibeliovella rakentamisen ammattilaiset tarkoittavat ääntä (ja tulta) eristävää ovea. Meille tulee sellaiset huvilan makuuhuoneiden ja oleskelutilan väliin. Vaikka joku valvoisikin, muut saavat nukkua.

Petrolimustaa ulkoseiniin

2006-05-18T14:05:00.000+03:00

Tiistaina aloimme valita materiaaleja periaatteellisella tasolla saadaksemme tarjouksen. Tässä tulos:

katto on mustaa huopaa (kaavamääräys)

sisäseiniin tulee mäntypaneeli, joka maalataan valkoiseksi

lattiaan tulee öljytty parketti tai lankku

ulkoseinät maalataan petrolimaalilla mustaksi

Kattokulman muutos toki vaikuttaa pytingin ulkonäköön mutta ei täydellisesti tuhoa vaikutelmaa. Pakkohan se muutos on joka tapauksessa tehdä. Suhtaudumme siis asiaan positiivisesti.

Kaiken kaikkiaan tiistainen visiitti oli onnistunut. Näimme paikan päällä petrolimaalilla maalatun mustan seinänkin, joten tiedämme, mistä on kysymys. Upean samettinen pinta siitä tulee!

Enää puuttuu tarjous.

Uusi kattokulma mietintään

2006-05-16T09:00:00.000+03:00

Tänään on toinen visiitti talovalmistajan luo. Tutkimme kattokulmamuutoksen vaikutuksia. Asia siis tavallaan junnaa paikallaan. Yritämme tosin päästä jo tarkempaan laskelmaan, eli valita materiaaleja ja pohtia meille sopivia ratkaisuja.

Jos nämä valmistajat olisivat hieman lähempänä Helsinkiä (osa tietysti onkin), ei visiitteihin palaisi aikaa, ja niitä voisi pitää helpommin. Nyt työkalenteri säätää rakennusprojektin vaiheita voimakkaasti.

Muutosten jälkeen lienee vilautettava luonnoksia tai ainakin uusia ajatuksia rakennustarkastajalle, ennen kuin varsinaisesti alkaa hakea lupaa. En tiedä, menevätkö asiat normaalisti näin, mutta kun kaavarajoituksista tunnutaan pitävän kiinni, on hyvä varautua.