Mitäs me taas halusimmekaan?

Tekniikka & Talous (19.4.2007) kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka kesämökistä on kasvanut vapaa-ajan asunto. Juttu kertoo muutoksista vapaa-ajan asumisessa: vaatimustaso on noussut. Rakennetaan jopa 300 neliön mahtimökkejä, joissa on kaikki mukavuudet. Jutussa haastatellaan huvilavalmistajia, ja vaikuttaa siltä, että hekin ovat tajunneet muutoksen.

Käytännössä näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Ainakin me saimme erittäin tuotantolähtöisen tarjouksen. Kaikki yksityiskohtaiset toiveemme on ignoroitu - terassimateriaali, saunan puukiuas, takkatyyppi. Tilalla tarjouksessa on tavanomainen toimitusehdotus. Lankkulattia on huomioitu mutta vain olohuoneeseen, ei keittiöön, joka kuitenkin kyseisessä talomallissa on samaa avaraa tilaa.

Ymmärrän hyvin, millaisia rajoituksia tuotantotekniikka asettaa ylipäätään kaikelle massatuotannolle. Ymmärrän senkin, että firman pitää saada katteensa kaupoista. Mutta miksi firman pitää käsitellä asiakasta vain loppusijoituskohteena heidän standardituotteelleen? Sitä en ymmärrä.

Dsiisus. Juuri kun ajattelin asioiden olevan mallillaan.