Turhuuksia!

Kun puhun rakennushankkeestamme ihmisten kanssa, saan paljon hyviä ja ehkä-ei-niin-hyviä neuvoja. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, millaisia piileviä käsityksiä ihmisillä on vapaa-ajan asumisesta. Monet lauseet alkavat "ei siellä mökillä kukaan..." tai "mökeillähän yleensä...". Jatkona seuraa stereotyyppisiä väittämiä siitä, mitä ns mökillä oikeasti kuuluu tehdä ja mitä siellä ei kannata tehdä.

Esimerkkejä:
Mökille ei kannata tehdä liian hyviä vierastiloja, vieraat saattavat viipyä liian kauan.
Mökillä ei tarvita huonetilaa, ulkonahan siellä enimmäkseen ollaan.
Suora sähkölämmitys vaan, sen lämmön voi sitten nostaa kun sinne menee. (Siellä ei siis ole esimerkiksi viherkasveja, jotka tarvitsevat peruslämmön.)

Monen ajatuksissa on myös, että mökillä ollaan kuin metsässä. Kumisaappaat, kolmekymmentä vuotta vanhat vaatteet, pesemätön kuontalo. Tällaisessa olemisen muodossa on toki oma viehätyksensä, mutta me olemme kuitenkin ajatelleet käyvämme mökillä läpi vuoden. Haluamme sisustukseen sellaisiakin esineitä, jotka eivät siedä kovin kylmää ja kosteaa (muun muassa maalauksia tai grafiikkaa). Saatamme jopa tehdä siellä etätöitä.

Ja me nimenomaan kutsumme sinne väkeä, niin sukulaisia kuin ystäviä. Eikä sieltä ajeta ihmisiä yön selkään, vaan vierassija löytyy kyllä.

Jos tuntuu liian urbaanilta menolta, voimme aina mennä telttailemaan johonkin lähisaareen ja leikkimään kivikautta. Sekin on kivaa, kunhan saa itse päättää, milloin leikki loppuu.