Luonnon punttisali

Sitä niittää mitä kylvää. Paitsi ettei nokkosia ole kukaan kylvänyt.

Niitetyt alueet eivät loppujen lopuksi ole isoja. Ruohokenttää reunustavat pusikot on niitetty, samoin pensaiden alla lymyävät rikkaruohot. Työtä on piisannut siksi, että kaikki kasvaa niin nopeasti uudelleen, kuten ylimmästä kuvasta näkee. Nuo ovat ilmaantuneet paikalleen kahdessa viikossa. Laiska niittäisi vain syksyllä.

Tutkin myös metsikköämme. Vaikuttaa siltä, että tonttimme on ollut joskus peltoa. Myönnän: tiedän tämän siksi, että katsoin 1950-luvun karttaa alueestamme. Keltainen siivu reunusti pitkää ja kapeaa järvenlahtea. Ihmekös että maa on muhevaa ja leskenlehdistäkin tulee jättimäisiä.

Suorarunkoisten koivujen ja sakean kuusikon välissä on ikivanhojen käkkyräisten puiden ja suurten kivien ryhmiä. Sellaisia voi kuvitella kumpuilevien peltojen lomaan. Joku on kivet joskus raivannut. Ajattelin sarkapukuista auringon paahtamaa kuivakkaa talonpoikaa, joka on kangennut murikoita pellostaan hevospelin kyytiin. Nyt samalla paikalla käppäili kumisaappaissaan kaupunkilainen etsimässä rajapyykkiä ryteiköstä.

Niittämisestä on se hyöty, että kyljet ovat kavenneet. Punttisalilla eräs liike tuntui erityisen helpolta, varsinkin oikealla kyljellä tehtynä. Viimeviikonloppuinen nurmikon ajo taas kävi kivasti takareisiin.