Kyllä lähtee

Tänään kävimme myymässä Päijätsalon tontin. Pankissa Sysmässä meni kaksi ja puoli tuntia, koska kaupan kaikki yksityiskohdat selvitettiin suomalaista systeemiä tuntemattomille moskovalaisostajille huolella. Lisäksi heille avattiin tilit (jotta saatiin tilisiirto tehtyä), mikä vei tunnin sekin. Sitten vihdoin allekirjoitettiin. Kun kauppa oli selvä, ostajat tulkkeineen aplodeerasivat. Sitten käteltiin ja lausuttiin liikuttuneita sanoja. Siis ostaja lausui. Suomen luonto oli jo heidät hurmannut.

Kaupan jälkeen ajoimme omalle mökille leikkaamaan nurmikon ja niittämään horsmaa, nokkosta ja koiranputkea. Lisäksi selvitimme, miksei porakaivosta tule vettä. (Sellainenkin vastoinkäyminen on ehtinyt tapahtua!) Kyse oli jonkin pikkuosan hapettumisesta. Ex-omistaja on neuvonut kevyesti kolauttamaan pumpun yläosassa olevaa pientä harmaata laatikkoa. Se tepsi. Vettä tulee taas.

Vaan porakaivon kansipa on päässyt huonoon kuntoon. Kun kantta sovitettiin takaisin, sen laita alkoi hajota. Mies sai sen soviteltua vielä paikoilleen. Tehtävälistalla on kuitenkin uuden kannen nikkarointi.

Tämän lisäksi ruohonleikkurin pyörä hajosi! Kyseessä on noin 25 vuotta vanha laite, jonka muovinen pyörä päätti rapsahtaa irti akselistaan. Onneksi vasta leikkuun loppumetreillä. Eikä tässä vielä kaikki:

Muutama viikko sitten paikoilleen uitettu vanha ponttoonilaituri oli poissaollessamme vajonnut kallelleen. Ilmeisesti vasemmanpuoleisen ponttoonin yksi sektori ei ole aivan ehjä, vaan vettä menee sisään. Pohdimme keinoja paikata ponttooni. Laituri kuitenkin edelleen täyttää tehtävänsä, ainakin toistaiseksi. Jos ponttooni vajoaa lisää, toimenpiteisiin on ryhdyttävä ennen syksyä.

Nyt tapasimme myös lähinaapurimme. Oli oikein miellyttävän ja täysipäisen tuntuinen. Kaatoivat hekin tontiltaan ylimääräistä kasvillisuutta, joskin hieman järeämmin asein, nimittäin moottorisahalla.

Kyllä alkoi taas tapahtua, kun olemme palanneet kotomaan kamaralle. Asiathan olivat aika lailla seis pari viikkoa Singaporen lomamme aikana.