Talopaketti

Rakentamisen koukeroihin turhautuneet amatöörit myivät tontin ja ostivat mökin. Nyt saa niittää ja nikkaroida.

keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Taitekohdassa

Juhannus 2007 oli olosuhteiltaan suorastaan täydellinen. Olimme Sysmässä Majutveden rannalla jo maaliskuussa varatulla vuokramökillä, koska tiesimme siellä olevan kaikkea tarpeellista. Omaan mökkiimme saimme avaimen vasta aatonaattona, joten emme olisi voineet tarkistaa varustelua ennen vieraiden tuloa.

Oma mökki siirtyi meille kaikkine irtaimistoineen, joten huonekalut siellä kyllä on. Tämän viikon maanantaina totesimme, että astioita olisi ollut välttävästi mutta grilliä, venettä ja laituria ei. Tai laituri on, mutta se on kuivalle maalle hilattuna viereisen kiinteistön rannassa - se pitää sieltä jotenkin siirtää meille. Nyt kun vesi on kevättä matalammalla, se ei olekaan helppo homma. Kiinteäponttooninen laivalaituri on nimittäin massiivinen eikä liikahda vettä kohti mistään perustönäisystä. Tarvitaan insinöörijärkeä. Raportoin, jos suunnitelmamme onnistuu... Raportoin senkin, jos ei onnistu ;-)

Mökki oli myös aivan kylmä. Aloitimmekin perehtymisen isoa avotakkaa lämmittämällä ja kaappeja availemalla. Oli oikeastaan aika ikävää, että ensimmäinen oman mökin päivä oli niin kalsea säältään. Ulkona oli +12 astetta, sisällä ei paljoakaan enempää. Nukuimme makuupusseissa. Jatkuva sade esti viikatteenkäytön ja muun pihan raivauksen. Istuimme sisällä siis ja katselimme seiniä ja toisiamme. Jäi harmaa mielikuva.

Otimme kuitenkin härkää sarvista ja tutkimme epäilyttävää saunan ja kylpyhuoneen lattiaa. Siinä piilee ostoksemme suurin riski. Sen verran huonolta se näyttikin, että tilasimme Munterin miehen paikalle arvioimaan tilannetta. Mahdollinen reklamaatio myyjälle on tehtävä hetimiten.

Samalla aloimme selvittämään sähköliittymän hankkimista, sähkö kun tulee tällä hetkellä naapurin liittymästä (!). Tutkimme myös työkaluvaraston. On muun muassa kolme viikatetta, kaksi lapiota, kuokkia, käsikäyttöinen pumppu, jerrykannuja, pokasaha, tuntemattomia metalliesineitä, ruosteisia haravia, ties mitä muuta.

Mutta vesuria ei ollut. Niinpä menimme ostamaan minulle uuden lelun, Fiskarsin mustaoranssivartisen vesurin! Jos viikonloppuna on sateetonta, meikä viuhtoo metsikössä aluskasvillisuutta karsimassa.