Yhtä vuoristorataa

Taannoinen vesivahinko on korvennut enemmän kuin olen täällä myöntänyt. Tilasimme hissukseen taas Muntersin miehen paikalle. Tänään avattiin katto.

Koska tällaisia pikkuvikoja (ja ei ihan niin pieniäkään) on löytynyt pariin otteeseen, en ole vieläkään uskaltanut sitoutua mökkiin - siis ajatella, että se on todella on meidän. Edellisten omistajien huonekalutkin ovat vielä sisällä huvilassa, koska ne kuuluivat kauppaan ja siten ne olisi tullut palauttaa kaupanpurun yhteydessä. Niiden läsnäolo ei auta asiaa. Tuntuu, että olemme muiden nurkissa.

Olin koko viikon aivan varma, että puramme kaupan. Hintalaatusuhde ei ole kohdallaan, jos katto on laho. Koko mökille meno alkoi harmittamaan.

Mutta. Vesi on ovelasti mennyt katon läpi. Vuotokohdan ympärillä olevat vuorivillat ovat kuivat. Liimapuupalkki on kuiva. Vain sisäkaton paneeleissa on rumia jälkiä, mutta ne voi vaihtaa.

Täyttä varmuutta katon kunnosta ei voi saada, jos ei avaa koko kattoa. Jokin vanha vaurio saattaa luurata lappeissa. Se riski on kuitenkin otettava.

Nyt en enää tiedä, mitä teemme mökin kanssa. Sovimme päättävämme asiasta viikonlopun aikana. Entiset omistajat ovat valmiit purkamaan kaupan. He ovat niin innokkaita, että arvelen kaupan olleen heidän mielestään liian edullinen... Tosin he pitävät meitä myös suurinpiirtein roistoina, kun kehtaamme röyhkeästi valittaa moisista pikkuvioista :-)

Nyt sitten mietitään.