Katse tulevaan päin!

Kävin eilen kahdessa muussa talonrakennusblogissa. Tukka nousi pystyyn, kun luin paikallasaapumattomista rakennusmiehistä ja sateessa makaavista tarvikkeista. Yritän palauttaa oman alkuperäisen tunnelman muistelemalla kaunista maisemaa ja ajattelemalla oleskelutilan sisustusratkaisuja. Kaikki menee hyvin, kaikki menee hyvin...

Miestä ei kuulemma huoleta mikään (tosin hän ei lukenut blogejakaan). Sen sijaan hän on uppoutunut grillauksen teoriaan. Lukee grillimalliarvosteluja ja upouutta Kaikki grillauksesta -kirjaa (WSOY 2006). Myöhään eilen hän selasi ja referoi kirjan vinkkejä, vaikka olin jo toinen silmä unten mailla. Uskoisin, että meille tulee Weberin grilli. Kunhan nyt saataisiin ensin se terassi...

Pidämme siis tavoitteen selvänä mielessä: grillausta omalla terassilla järvi-Suomen kesässä 2007.

Säästömietteitä

Yksi keino tasoittaa rahanmenoa on jättää kaikki ei-niin-välttämätön myöhemmäksi. Esimerkiksi keittiötä koneineen emme asenna muiden töiden yhteydessä. Terassille sijoitettava grilli korvaa lieden ja pesuhuoneen vadit tiskipöydän yhden kesän ajan. Paperilautasia voi hyvin käyttää jonkin aikaa, joten tiskipöytää tai -konetta saatikka astiastoa ei juurikaan tarvita.

Toinen keino on kalustaa mökki ensin vanhoilla tavaroilla. Kellarikomerossamme on laveri, vaatekaappi ja valaisin makuuhuoneeseen. Nykyinen työpöytämme on entinen ruokapöytä, ja se saa luvan palata alkuperäiseen käyttöönsä. Lapsuudenkodissani ovat entiset runkopatjamme vierasvuoteina meitä varten - ne lähtevät mökille.

Kolmas kikka kuulostaa jo aika pahalta. Jos myymme suhteellisen uuden automme ja ostamme jonkun edullisen kotteron, saamme käyttöömme riihikuivaa rahaa. Totta puhuen tähän mennään vain, jos on pakko.

Himskatti!

Tinkiminen ei oikein suju odotetulla tavalla. Talopaketin hinta ei laske. On siis vilkaistava kilpailijoita uudemman kerran.

Sentti venyyyyy

Meillä on ennestään aika reipas asuntolaina. En kerro paljonko - pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat pyörtyisivät. Jo tästä syystä emme voi rahoittaa huvilaa pelkästään lainalla. Ei pankkikaan varmaan niin hullu olisi, että myöntäisi lainaa koko hankebudjetin verran!

Nyt on hieman säästöjä, joiden avulla päästään tekemään suunnittelutyötä. Perustuksiinkin asti päästäneen tulorahoituksella, jos vedämme koko kesän ja syksyn todella kireää linjaa. Siis todella. Ei mitään lomamatkoja eikä alennusmyyntikierroksia. Ei myöskään uusia syysvaatteita eikä ex tempore -kirjaostoksia. Perjantaipihvitkin chianteineen saattavat jäädä väliin (toista blogiani lukevat tietävät mieltymyksemme ruokaan, viineihin ja keittokirjoihin).

Viimeistään talopaketin maksujen langetessa pankin ovi heilahtaa, kun menemme laittamaan nimet paperiin. Aika pian siis - käsirahahan maksetaan heti alussa.

Lainan lisäksi tarvitsemme omaa rahaa. Mietimme paraikaa päämme puhki, kuinka hankkia sitä.

Ei hirvitä enää

Kaikki se ammattitaito, jota tarvitaan rakennusprojektin koordinointiin - se meiltä puuttuu. Vaan eipä puutukaan enää! Alihankimme sen. Meille tulee vastaava työnjohtaja. Tadaa.

Tämä alan ammattilainen katsoo kaikki meidän saamamme tarjoukset ja sopimukset läpi ennen kuin allekirjoitamme mitään. Hän aikatauluttaa koko homman ja antaa meille syötteen siitä, mitä pitäisi tehdä milloinkin. Hän pitää työmaakokoukset ja tarvittavat tarkastukset. Ylipäätään hän pitää kaiken koossa.

Tapasimme hänet eilen. Ohjeita alkoi heti tulla. Ihan ensimmäiseksi meidän pitää saada talopaketin tarjoaja pudottamaan hintaa 15%. Samalla keräämme kilpailevia tarjouksia.

Kun talon hinta on kohdallaan ja kaupat tehty, alamme sijoittamaan taloa asemapiirrokseen ja sitten tilailemaan tarjouksia maansiirto- ja perustustöistä. Perustuksia voi tehdä myöhään syksyllä, joten tänä vuonna päästään liikkeelle! Ja talvella pystytetään talo. Keväällä se rakentuu sisältä. Ensi kesänä se on valmis. Uskomatonta!

Yksi ongelma meillä vielä on. Rahoitus.

Hirvittää

Varovasti lueskelen uusimman Annan mukana tullutta Maalla-lehteä, joka heti kansilehdellään kannustaa tekemään unelmista totta. No, sitähän tässä ollaan tekemässä.

Talonrakentaminen on kuitenkin paljon lopullisemman tuntuista kuin erilaisten sisustusten katselu. Myytäviä mökkejäkin voi silmäillä lehti-ilmoituksista kevein mielin ja sisustaa ja asua niitä kuvitelmissaan, mutta oma taloprojekti herättää lievää kauhua. Me joudumme rakennusprojektin aikana tekemään kymmeniä valintoja, jotka kaikki vaikuttavat huvilamme asuttavuuteen ja viihtyvyyteen. Entäs jos töppäämme ensi metreillä?

Otamme vaikka huonot rakentajat, joiden tyrinnät paljastuvat parin vuoden kuluttua.

Tai valitsemme typerän takkamallin. Sitähän ei pahemmin ruveta vaihtamaan, vaikka kuinka kyllästyttäisi.

Tai kiroamme ikkunoiden korkeutta kiivetessämme tikkaille niistä ylimpiä pesemään.

Tai pilaamme sisäpanelit väärällä maalilla.

Entäs jos koko valittu talomalli on pöhkö?

Kääk.

Tarkastaja soitti tontilta

Nyt täytyy kehua rakennustarkastajaa. Hän soitti tänään.

Ajattelin, että aiheena on se kattokulma, jota uudet sähköpostitetut kuvat esittävät. Eikö mitä. Mies seisoi tontillamme ja halusi keskustella laajemmin talomallimme sopivuudesta kyseiseen paikkaan. Pohdimme muun muassa loivaa rinnettä, naapurin näköaloja ja maaperän pehmeyttä. Hänen arvionsa mukaan talon paikan valinta ei ole ehkä niin yksinkertaista kuin me olemme ajatelleet. En tiennyt, että rakennustarkastajat paneutuvat tehtäviinsä näin huolella.

Lopputulos monipuolisesta keskustelusta: jatkamme valitulla tiellä, eli yritämme sovittaa valitun talomallin tontillemme. Annamme maaperätutkijan ensin katsastaa tontin, jottei tule yllätyksiä. Tuon tutkimuksen jälkeen pääsuunnittelijan on helpompi piirtää talo johonkin sopivaan kohtaan. Voi olla, että talomme mahtuu sittenkin siihen kuivaan ja korkeaan kohtaan tonttia. Ja kaiken varalta katsomme valmiiksi toisenkin talomallin.

Kuten rivien välistä (eikä niin välistäkään) käy ilmi, olemme ostaneet aika hankalan pläntin. Tarkastaja käytti sanaa haasteellinen. Toki myyjä kertoi tontin laidalla kulkevan ojan tulvivan keväisin, muttemme ajatelleet maan olevan laajemmalti kosteaa ja pehmeää.

Noh, ainakin tiedämme mihin kipata ylimääräiset kivet. Ne menevät sinne pehmeään päähän tonttia...

Valvoja kiikarissa

Lauantaina tapaamme henkilön, jota on suositeltu rakennusprojektimme valvojaksi. Aiomme siis maksaa erikseen siitä, että joku tarkastaa varsinaisten rakentajien työt.

Mies kuulosti oikein mukavalta, kun sovimme tapaamista. Hänellä on toinenkin projekti jo samalla suunnalla, joten tämä asettuu hyvin sen jatkeeksi. Mikä parasta, hän tuntee rakennuskuntamme rakennustarkastajan. En tarkoita, että Suomessa on korruptiota tai että me haluaisimme mennä siitä, missä aita on matalin. Taitaa vain olla niin, että henkilökohtaiset suhteet helpottavat viestien perille saamista.

Aika kuluu

Olemme haaskanneet kaksi viikkoa arvokasta aikataulua ihan sillä, etten työpäivien hälinässä muista soittaa rakennustarkastajalle. Eilen viimein lähti sähköposti hänelle aiheenaan uusi kattokulma.

Mitä edes yritin soittaa, kun sähköpostikin on olemassa? Toisaalta sähköpostiin on helpompi jättää vastaamatta, kun taas puhelimessa tieto vaihtuu heti. Vastausta ei olekaan kuulunut vielä. Vuorokausi saattaa tosin olla aika lyhyt aika - rakentamissesonki pitää varmaan miehen kiireisenä.

Ensi viikolla pitäisi mennä perehtymään tarjoukseen; kutsu kävi Järvenpäähän.