Kerää kokonainen talo!

Ennen kuin tontti ja talomalli löytyivät, hassuttelimme usein ajatuksella talosta, joka rakentuu kerätyistä vanhoista osista. Ensin hankittaisiin vanhoja ovia, ikkunoita ja muita tarpeita, sitten pyydettäisiin tyylitajuinen arkkitehti piirtämään niiden ympärille talo.

Tällainen projekti vaatisi ensinnäkin varastotilaa, jonne löydöt varastoidaan ennen rakentamisen alkua. Siihenhän saattaisi mennä vuosia. Toisekseen pitäisi olla varaa arkkitehtiin. Hmmm.

Ei ihme, että meille tulee talopaketti.

Ruokahalu kasvaa syödessä

Nyt kun on tontti ja talomalli ja ajatuksia yrttitarhasta, mieleen on tullut palkata puutarhasuunnittelija.

Tontti on totta puhuen aika rajunnäköinen tällä hetkellä. Se on jonkun metsäkoneen jäljiltä töyssyinen. Maaperä on luonnostaan kivikkoinen, ja kivien seurana on lukuisia kantoja.

Olisi ihanaa, jos joku tulisi, katsoisi ja sanoisi, millä keinoin tuosta mylläkästä saa puutarhan. En tarkoita mitään rehevää lehtotyyppistä paratiisia vaan havumetsän katveeseen sopivaa vaatimattomien kasvien kansoittamaa pihaa. Mutta täytyy ne vaatimattomat kasvitkin sijoittaa kauniisti.

Ennen kaikkea kasvit tulee valita oikein. Maaperä saattaa tehdä tepposet amatöörin valinnoille. Talvetkin taitavat olla aika kovia ison järvenselän äärellä, joten kylmänkestävyys on tärkeä valintakriteeri.

Parasta tässä on se, ettei itse suunnittelu maksa maltaita. Työ maksaa. Ja nehän me voimme tehdä enimmäkseen itse. Kunhan joku maansiirtokone ensin hieman raivaa tonttia :-)

Kesäkeittiö

Olennainen osa huvilan miljöötä tulee olemaan kesäkeittiö.

Haluamme grillin varustekaappeineen ja ison ruokapöydän, mieluiten kymmenelle. Tämän ulkokeittiön alla voisi olla kivilaatoitus - puuterassi on paloarempi. En tiedä, onko kenenkään terassi koskaan syttynyt grillauksen ohessa, kunhan tässä teen riskikartoitusta :-)

Huvilaamme tulee kyllä sen verran ison terassi, että grilli ja pöytä mahtuisivat hyvin sille. Ei tarvitsisi perustaa mitään laatoitettua aluetta muuanne tontille. Toisaalta terassia ei voi kattaa, kun taas erillisen kesäkeittiön voi. Suomen kesälle ah niin kovin tyypilliset sateet saattavat turmella ruokahetkiä. Katon alle voisi myös laittaa hauskoja tunnelmavaloja.

Ehkä kesäkeittiö aloittaa terassilta ja siirtyy ajan ja uusien säästöjen myötä kauemmas talosta...

Yrttipuutarhanen

Potager! On saatava oma potager!

Tämä ajatus meillä oli jo ennen mökinostoideaa. Olisi ihanaa, jos olisi vanhanaikainen yrttitarha. Kuivattua lipstikkaa ei voi koskaan olla liikaa.

Ajatus sai alkunsa Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuri-kirjaa lukiessani. Siinähän kotitarveviljelyn eri muodot käydään huolella läpi. Potager esitellään jo kirjan alkupuolella. Ihan ensimmäsen sysäyksen potagerin suuntaan sain kuitenkin Umberto Econ Ruusun nimestä. Kirjassa luostarin munkit viljelevät yhtä sun toista tarhassaan.

Täytyy aloittaa maltillisesti. Jos potager on kahden tunnin ajomatkan päässä, sitä ei pääse hoivaamaan päivittäin. Sen on pärjättävä viikkokin yksin. Voin tosin ehdottaa eläkeläissukupolvellemme sopimusta, jossa he hoitavat potageria kriittisessä vaiheessa satokautta ja saavat vastineeksi hengailla mökillä aina, kun se yhteisiin aikatauluihin sopii.

Tili tyhjenee

Tontin lasku erääntyy huomenna. Olimme huolettomasti ajatelleet maksavamme sen verkon yli.

No ei käy. Sehän ylittää tilin turvaksi asetetun etäkäyttöä koskevan maksurajan.

On siis mentävä pankkiin. Kokemus sekin. Milloin itse olet viimeeksi ollut pankin tiskin takana jonossa?

Maksuaika tontille oli näinkin pitkä, sillä kauppa vahvistui muodollisesti vasta muutama päivä sitten. Kunnanhallitus hyväksyi kauppa-asian kokouksessaan. Tarjoushan jätettiin sisään jo tämän blogin alkumetrien aikaan, ja paperit allekirjoitettiin huhtikuun loppupuolella.

Desibeliovi

Opimme viikolla uuden hauskan sanan: desibeliovi.

Desibeliovella rakentamisen ammattilaiset tarkoittavat ääntä (ja tulta) eristävää ovea. Meille tulee sellaiset huvilan makuuhuoneiden ja oleskelutilan väliin. Vaikka joku valvoisikin, muut saavat nukkua.

Petrolimustaa ulkoseiniin

Tiistaina aloimme valita materiaaleja periaatteellisella tasolla saadaksemme tarjouksen. Tässä tulos:

• katto on mustaa huopaa (kaavamääräys)


• sisäseiniin tulee mäntypaneeli, joka maalataan valkoiseksi


• lattiaan tulee öljytty parketti tai lankku


• ulkoseinät maalataan petrolimaalilla mustaksi

Kattokulman muutos toki vaikuttaa pytingin ulkonäköön mutta ei täydellisesti tuhoa vaikutelmaa. Pakkohan se muutos on joka tapauksessa tehdä. Suhtaudumme siis asiaan positiivisesti.

Kaiken kaikkiaan tiistainen visiitti oli onnistunut. Näimme paikan päällä petrolimaalilla maalatun mustan seinänkin, joten tiedämme, mistä on kysymys. Upean samettinen pinta siitä tulee!

Enää puuttuu tarjous.

Uusi kattokulma mietintään

Tänään on toinen visiitti talovalmistajan luo. Tutkimme kattokulmamuutoksen vaikutuksia. Asia siis tavallaan junnaa paikallaan. Yritämme tosin päästä jo tarkempaan laskelmaan, eli valita materiaaleja ja pohtia meille sopivia ratkaisuja.

Jos nämä valmistajat olisivat hieman lähempänä Helsinkiä (osa tietysti onkin), ei visiitteihin palaisi aikaa, ja niitä voisi pitää helpommin. Nyt työkalenteri säätää rakennusprojektin vaiheita voimakkaasti.

Muutosten jälkeen lienee vilautettava luonnoksia tai ainakin uusia ajatuksia rakennustarkastajalle, ennen kuin varsinaisesti alkaa hakea lupaa. En tiedä, menevätkö asiat normaalisti näin, mutta kun kaavarajoituksista tunnutaan pitävän kiinni, on hyvä varautua.

Rakennustarkastaja sanoi ei

Tänään soitin rakennuskunnan rakennustarkastajalle. Ongelmat alkoivat.

Valitsemamme huvilamallin kattokulma ei ole oikea. Kaava vaatii alueelle 30 asteen kulman, ja meidän talossamme on 22 astetta. Ei käy. Hieman rakennusoikeudesta yli menevät neliöt sen sijaan ovat hyväksyttävissä. Niiden sijaan tarkastaja oli huolissaan siitä, että huvilamme ainoa suihku on ulkorakennuksessa saunan yhteydessä. Myös päärakennukseen tulisi harkita suihkua.

Palaamme ensi viikolla talovalmistajan luo katsomaan, mitä kattokulman muutos tarkoittaisi talon ulkoasulle ja hinnalle. Tarkistamme myös, mahtuisiko vessan yhteyteen suihku.

Lukuharrastus ei oikein suuntaudu

Olenkin rakentamiskirjallisuuden sijaan alkanut kahlata rakennuskuntamme historiaa. Mies on koko ajan tutkinut eri yritysten palvelutarjontaa ja kaiken maailman rakenneratkaisuja. Minä menen 1800-luvun kohdalla pitäjähistoriikissa.

Kukin siis taipumustensa mukaan?

Asiantuntija ja noviisit

No niin. Torstaina siis tapasimme erään talofirman edustajan. Olimme tästä tapaamisesta erityisen innostuneita, koska heidän mallistossaan oli kivasti modernia ja perinteistä tyyliä yhdistävä huvila. Toisaalta emme odottaneet tapaamiselta paljon, koska kyseinen yritys ei ollut ottanut yhteyttä pyynnöstämme huolimatta. Ehkä webbisivut eivät toimineet...

Menomatka lisäsi harmistusta. Toisaalta se oli osin oma syy: unohdin kirjoittaa muistiin edustajan puhelinnumeron. Aloimme menomatkalla ajo-ohjeita saadaksemme metsästää firman Järvenpään toimipisteen numeroa 020202:sta. Osoittautui, että yrityksen nimissä olevat lankalinjat eivät olleetkaan käytössä. Kännykkänumeroita ei taas Järvenpään toimipisteeseen kyseisessä palvelussa ollut.

Soitettuani kahdesti numeroihin, jotka eivät ole käytössä, pyysin numerotiedustelusta yrityksen muualla Suomessa olevan keskuksen numeron. Kai ne siellä osaisivat kertoa, mihin tarkkaan ottaen olemme menossa. No, kello viiden aikaan keskus oli jo poistunut paikalta. Ainoa keino selvittää ajoreitti oli soittaa työkaverille, joka on Järvenpäästä kotoisin. Oikea reitti selvisikin heti.

Itse tapaaminen meni hyvin - tunnelma vain parani loppua kohti.

Tapaamamme Kalle oli rauhallinen ja asiantunteva eikä hetkahtanut minun hulluista kysymyksistäni. En nimittäin ollut lukenut riviäkään niistä kansioista, joissa rakentamisprojektien rooleja ja kulkua esitellään, joten asiantuntijamme joutui hieman ohjaamaan kielenkäyttöäni.

Ja hyvin ohjasikin. Olemme vakuuttuneita. Kaupat ovat tuloillaan.

Nyt on aika soittaa kunnan rakennustarkastajalle. En nimittäin sitäkään ole vielä tehnyt. Viime viikko oli sillä tavoin hektinen töissä, ettei ajatusenergiaa riittänyt työn ulkopuolisten asioiden hoitamiseen. Mieheni taas ei yleensä ehdi sitäkään vähää, joten puheluhommat nakitetaan minulle.

Kun kunnan kanta talomalliin on selvitetty, alkaa varsinainen suunnittelu. Iik! Mietin jo iltaisin ennen nukkumaanmenoa muun muassa sisäseinien sävyä, valaisinmalleja ja pukuhuoneen varustelua.

Alea iacta est

Tänään oli fantastinen talotapaaminen. Nyt tiedämme, mitä rakennamme. Samoin tiedämme enemmän rakennusprojektin rooleista, tyypillisestä projektiaikataulusta, ja perustus- ja rakenneratkaisuista. Saimme myös käsityksen siitä, mistä kokonaisbudjetti koostuu ja missä kohdin voi säästää.

Kaikki tämä yhden tunnin aikana talovalmistajan edustajan luona. Ihana visiitti. Vaikkei alku ollutkaan lupaava.

Kirjoitan aiheesta viikonloppuna lisää. Nyt vain kellumme tyytyväisinä - yksi iso askel on taas otettu.

Maallakin voi asua

Olen saanut käsiini raportteja maallemuutosta. Kuluttajatutkimuskeskus on tutkinut muun muassa kokemuksia maaseudusta uutena asuinympäristönä ja maallemuuttajien elämäntapaa. Saas nähdä tulenko aivopestyksi :-) Mies ei ainakaan tule.

Tänään sovittiin palaveri toisen talovalmistajan kanssa. Mahtaako myyjä jo ymmärtää, että meitä oikeasti kiinnostaa ostaminen? Tämä on jo toinen firma, joka ei vastaa webin kautta tehtyihin tapaamispyyntöihin... Jouduimme soittamaan ja tyrkyttämään vierailua. Huonosta palvelusta huolimatta haluamme tavata yrityksen myyntiedustajan, koska tuote on hyvä.

Ehkä heillä juuri siksi on varaa olla vastaamatta. Ehkä tuotteet myyvät itse itsensä. Niinhän moni suomalainen firma uskoo asianlaidan olevan.

Joka tapauksessa aion tarkkailla poikaparkaa huolella ja raportoida myyntitaidot. Teen sitten vertailun tapaamistamme kahdesta firmasta.

Huvilaksi ja hyödyksi

Nyt löytyi termi! Huvila! Rakennuksemme on huvila. Talo on liian formaali ja komea termi, mökki liian pieni ja nuhjuinen. Kakkoskoti ei taitu arkikieleen. Rakennamme siis huvilaa.

Kiitos Maija!

Turhuuksia!

Kun puhun rakennushankkeestamme ihmisten kanssa, saan paljon hyviä ja ehkä-ei-niin-hyviä neuvoja. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, millaisia piileviä käsityksiä ihmisillä on vapaa-ajan asumisesta. Monet lauseet alkavat "ei siellä mökillä kukaan..." tai "mökeillähän yleensä...". Jatkona seuraa stereotyyppisiä väittämiä siitä, mitä ns mökillä oikeasti kuuluu tehdä ja mitä siellä ei kannata tehdä.

Esimerkkejä:
Mökille ei kannata tehdä liian hyviä vierastiloja, vieraat saattavat viipyä liian kauan.
Mökillä ei tarvita huonetilaa, ulkonahan siellä enimmäkseen ollaan.
Suora sähkölämmitys vaan, sen lämmön voi sitten nostaa kun sinne menee. (Siellä ei siis ole esimerkiksi viherkasveja, jotka tarvitsevat peruslämmön.)

Monen ajatuksissa on myös, että mökillä ollaan kuin metsässä. Kumisaappaat, kolmekymmentä vuotta vanhat vaatteet, pesemätön kuontalo. Tällaisessa olemisen muodossa on toki oma viehätyksensä, mutta me olemme kuitenkin ajatelleet käyvämme mökillä läpi vuoden. Haluamme sisustukseen sellaisiakin esineitä, jotka eivät siedä kovin kylmää ja kosteaa (muun muassa maalauksia tai grafiikkaa). Saatamme jopa tehdä siellä etätöitä.

Ja me nimenomaan kutsumme sinne väkeä, niin sukulaisia kuin ystäviä. Eikä sieltä ajeta ihmisiä yön selkään, vaan vierassija löytyy kyllä.

Jos tuntuu liian urbaanilta menolta, voimme aina mennä telttailemaan johonkin lähisaareen ja leikkimään kivikautta. Sekin on kivaa, kunhan saa itse päättää, milloin leikki loppuu.