Tilankäyttöongelmia kotona

Nyt kun itse huvila-asia on jäissä kevääseen asti, olen alkanut kiinnittää huomiota kodin sisustuksen puutteisiin. Yksi mudanväriseksi maalattu seinä on odottanut vuoden ajan väriä korostavaa taulua. Olohuoneen valaistus on heikko. Makuuhuone on ankea valkoisuudessaan. Mikä pahinta, joka puolella pyörii kirjoja, jotka eivät enää mahdu kirjahyllyyn.

Tuo kirja-asia ei ratkeakaan ihan niin helposti kuin kolme aiempaa ongelmaa. Taulun, valaisimen ja maalia voi ostaa kädenkäänteessä. Kirjahyllyä ei. Tai sen voi ostaa, mutta sille ei ole paikkaa kodissa. Työhuoneemme kaksi ehjää seinäpintaa on jo täysin kirjahyllyjen peitossa. Makuuhuoneeseen ei mahdu hyllyjä. Uusien kerrostalojen huoneethan tehdään aika lailla minimikokoisiksi - sinne mahtuu juuri ja juuri sänky. Vastaavasti olohuone on suunniteltu niin, ettei seinäpintaa oikeastaan jää käyttöön.

Mikä pahinta, kellarikomerokin on täynnä. Siellä on muun muassa kivoja huvilahuonekaluja, joiden oli määrä siirtyä uuden residenssiin heti talopaketin valmistuttua. Maaseuturomantiikalla tuntuu siis olevan käytännöllinen puolensa - huvilalle olisivat muuttaneet ylimääräiset tavarat!

Maaseutuhurmos kasvaa

Maakellari olisi kiva. En tiedä, mitä sinne säilöttäisiin, kun omaa kasvimaata tai puutarhaa ei ole eikä ihan heti tulekaan. Tämä on taas näitä "haluan palan menneisyyttä" -oireita, joita ilmeisesti keski-ikä tuo tullessaan. Kun olen joka tapauksessa pihalla nykynuorison toimista, voin saman tien reilusti liittoutua menneisyyden kanssa ja palvoa kadonneita elämäntapoja.

Ei ihme, että olen kiinnostunut historian opinnoista. Ehkä koko huvilaprojekti on pyristys kadonneen elämän jäljille.

Hmm. Olenko historiaa, tai hautausmaa, Hector?

Uusi elämä

Nyt kun emme osta emmekä rakenna mitään tänä vuonna, voin keskittyä huvilaelämäntavan analysointiin. Alla lista, mitä kaikkea tarvitsemme talon aikanaan valmistuttua.

pelastusliivit
sähköperämoottori (yhteisvene on saatavilla yhteisrannassa)
teleskooppivapainen onki
virveli, uistimia, haavi, perkaussetti ja laastareita :-)
muut ensiapuvälineet
kylpypalju
uimapatja
grilli
kumisaappaat ja sadeasut
huvimaja
hyttysverho vuoteen ylle, ötökkäverho ulko-oven aukkoon
kuokka, lapio ja harava

Siinä siis kesäelämän aineelliset edellytykset. Talvikaudelle taas tarvitaan seuraavat tavarat.

sukset tai lumikengät talviurheiluun
lumikola ja lumilapio
takkapuita
pilkkihaalarit ja muut pilkkivälineet, kuten kaira
hiekoitushiekkaa

Näyttää kovin raittiilta tuo uusi elämäntapa, siis ilmamielessä - ulkona ollaan näemmä iso osa ajasta. Se sopii meille! Ehkä minäkin vihdoin päivetyn terveennäköiseksi! Aurinkorasva unohtuikin kesälistalta.

Tauko!

Keskustelin tänään valvoja-projektinvetäjän kanssa. Oli ilahduttavaa kuulla, että hän oli jo tiedustellut rakennuspaikkakuntamme rakentajien työllisyystilannetta. Tulos: kaikki ovat kiinni vähintään kuusi kuukautta. Tällä hetkellä ei saa sopivaan hintaan oikeaa laatua seuraavaan kuuteen kuukauteen ainakaan. Suhdanteet ovat muutoinkin sellaiset, ettei juuri nyt kannata ryntäillä. Suositus: katsotaan tilannetta uudelleen ensi keväänä. Ehkä silloin tinkiminenkin sujuu helpommin. Silloin voidaan saada myös eräät luottotekijät mukaan remmiin.

Tuli hyvä mieli. Joku ajattelee meidän etuamme.

Näin ollen tässä blogissa ei hirveästi tapahdu syksyn ja talven aikana. Saatan suunnata kirjoittelun sisustukseen ja elämäntapa-asioihin, mutta enemmän tapahtuu toisen blogini puolella.

Tietoa tipoittain

Hahaa. Olemme taas pelastetut, ainakin hetkeksi. Rakennus- ja nimenomaan hirsitalobisneksessä kauan toiminut ystävä kertoi, että 15% hinnankorotus on puppua. Tai se ei ainakaan johdu puun hinnan noususta. Raaka-aineen osuus talopaketissa ei ole niin suuri, että tavanomainen puun hinnankorotus tuntuisi. Muutoinhan kukin voi tietysti nostella hintoja ihan mielensä mukaan.

Ylipäätään kauppaan hätyyttäminen tuntuu sen verran turhalta, että annamme asian nyt olla. Ehkä loma-asuntojen kauppa hiljenee asuntokaupan lievän notkahduksen perässä jo piakkoin, jolloin ei ole enää pelkästään myyjän markkinat. Nyt tuntuu olevan - ainakin tällä talofirmalla. Kauppa käy kuin siimaa. Kun sunnuntaina odottelimme heidän tiloissaan sovittua audienssia, asiakkaita ravasi kuin pipoa.

Samoin ystävämme kautta selvisi, miksi valvojakandidaattimme on ollut hiljainen. Työelämän haasteet ovat ajaneet miehen ahtaalle, eikä hän kuulemma vastaa iltaisin kuin ystävien numeroihin. Lisäksi hän on kääntänyt vanhan kännykän puhelut uuteen puhelimeen, jossa ei varmaankaan ole meidän numeroamme. Noh, tuollaiset kiireet ja toimenpiteet viittaavat siihen, ettei hänellä voi olla aikaa hoitaa meidän projektiamme.

Pahimmillaan nämä käänteet tarkoittavat jopa vuoden viivästymistä hankkeessamme. Hirsitalohan on parasta rakentaa talvella, emmekä kohta enää saa porukkaa työmaalle, vaikka talopaketin ostaisimmekin. Vuoden aikana saisi kyllä hyvin säästettyä rahaakin... Tätä täytyykin miettiä.

Hämmennystä ja hidastelua

Heinäkuinen katkos taloprojektin edistämisessä tuntuu jatkuvan elokuun puolella. Valvojaksi lupautunut mieskään ei ole ottanut yhteyttä viesteistä huolimatta. Nyt ollaan jo kuun puolivälissä, ja elokuun alussa hänen piti palata asiaan. Sopimuspohjaa emme ole saaneet häneltä saatikka sitä täyttäneet, joten emme ole mitenkään sidoksissakaan. Ei kovin lupaavaa... Mitenkähän itse hanke hoituisi, jos alku jo kangertelee?

Tapasimme uudelleen molemmat talopakettivalmistajat. Toinen painaa päälle, koska puun hinta nousee - olisi ostettava nyt, ettei hintaan pamahda 15% lisää. Hmm. Emme haluaisi hätäillä, mutta tottahan toimeen on ryhdyttävä, jos aikoo ensi kesänä grillata ja saunoa omalla maalla.

Jotenkin on sellainen olo, että tähän hankkeeseen tulee palamaan paaaallljon rahaa.

Mietintämyssy suhisee taas

Toinen talopakettivalmistaja soitti eilen uudelleen, siis se jonka kanssa emme edenneet mallin valintaan ja tarjoukseen saakka. Ihanan aktiivista. Hän painotti, että voisimme saada heidän hintaansa hieman alas, jos sumplisimme pystytyksen itse emmekä tilaisi porukkaa heiltä. Koska heidän mallistoistaan ei heti löytynyt sopivaa (olivat neliöiltään liian suuria), niin yhdessä suunnittelemalla voisimme saada sopivan. Hinta ei välttämättä nousisi kauheasti, jos emme ideoisi rakennusteknisesti vaikeita ratkaisuja. Ja niitähän me emme ole hakemassa vaan tavoitteenamme on selkeälinjainen, tilajaoltaan suhteellisen perinteinen talo. Ei siis kahden kerroksen korkuista olohuonetta tai suorakaiteesta poikkeavaa runkoa. Ei erkkereitä eikä parvekkeita. Rakennuksen mittasuhteet ovat tärkeämpiä kuin muodikkaat kikkailut.

Tavannemme hänet uudelleen ensi viikolla. Näin saadaan kilpailua! Ehkä vihdoin alkavat hinnat pudota.

Tämä myös virkistää ajatuksia. Talomallin nopea löytyminen olikin hieman liian helppoa ja haasteetonta :-) Nyt saa taas tehdä päätöksiä! Päätöksenteko on elämän suola. Toteutuksen kaikkinensa voikin jättää muille ;-)

Tarvitaan toinenkin maksulappu

Menipä taas vaikeaksi. Kun luimme tarkemmin lainhuudatukseen tarvittavan varainsiirtoveron maksamisohjetta, kävi ilmi, että kaikkien, meidän tapauksessa siis molempien omistajien on maksettava vero-osuutensa omalla erillisellä maksusiirrolla. En tiedä, päteekö tämä todellakin myös aviopuolisoihin, jotka omistavat kumpikin puolet tontista. Emme kuitenkaan ota riskiä, että veronmaksu menee väärin ja alkaa rahojen palautusrumba.

Nyt on siis hommattava toinen varainsiirtoveron maksamiseen tarkoitettu lomake. Ja niitähän saa vain verotoimistosta.

Mitähän mahtaa itse rakentaminen olla, jos pelkkä tontin omistajaksi ryhtyminen on miltei kokopäivähommaa? Ja miksiköhän kummassakaan virastossa ei varoitettu tästä? Lienee kuitenkin aika yleistä, että puolisot omistavat yhdessä maata tai kiinteistöjä. Jos asia taas ei koske puolisoja, se voitaisiin varmaankin mainita lomakkeen ohjeissa.

Tilan nimi

Kun lainhuudatus on tehty ja lohkominen alkaa, kiinteistöviranomainen tiedustelee meiltä tilan nimeä. Muilla näkyy olevan kovin lyyrisiä nimiä, jotka viittaavat lepoon, kesäiltoihin ja luontoon. Meidän tilan nimeksi tullee Pasila isännän mukaan. Noudatamme siis traditioita, kerrankin.

Toisaalta Pasila täällä Helsingissä on sen verran karunnäköinen betonimetsä, että epäröimme nimiasiaa vielä hieman. Onhan kontrasti toisaalta aika huvittavakin...