Päivän näkymät

Tuo ensimmäinen on katolta. Keli oli komea, joskin lähtiessä satoi rakeita.

Yhtä vuoristorataa

Taannoinen vesivahinko on korvennut enemmän kuin olen täällä myöntänyt. Tilasimme hissukseen taas Muntersin miehen paikalle. Tänään avattiin katto.

Koska tällaisia pikkuvikoja (ja ei ihan niin pieniäkään) on löytynyt pariin otteeseen, en ole vieläkään uskaltanut sitoutua mökkiin - siis ajatella, että se on todella on meidän. Edellisten omistajien huonekalutkin ovat vielä sisällä huvilassa, koska ne kuuluivat kauppaan ja siten ne olisi tullut palauttaa kaupanpurun yhteydessä. Niiden läsnäolo ei auta asiaa. Tuntuu, että olemme muiden nurkissa.

Olin koko viikon aivan varma, että puramme kaupan. Hintalaatusuhde ei ole kohdallaan, jos katto on laho. Koko mökille meno alkoi harmittamaan.

Mutta. Vesi on ovelasti mennyt katon läpi. Vuotokohdan ympärillä olevat vuorivillat ovat kuivat. Liimapuupalkki on kuiva. Vain sisäkaton paneeleissa on rumia jälkiä, mutta ne voi vaihtaa.

Täyttä varmuutta katon kunnosta ei voi saada, jos ei avaa koko kattoa. Jokin vanha vaurio saattaa luurata lappeissa. Se riski on kuitenkin otettava.

Nyt en enää tiedä, mitä teemme mökin kanssa. Sovimme päättävämme asiasta viikonlopun aikana. Entiset omistajat ovat valmiit purkamaan kaupan. He ovat niin innokkaita, että arvelen kaupan olleen heidän mielestään liian edullinen... Tosin he pitävät meitä myös suurinpiirtein roistoina, kun kehtaamme röyhkeästi valittaa moisista pikkuvioista :-)

Nyt sitten mietitään.

Luonnon punttisali

Sitä niittää mitä kylvää. Paitsi ettei nokkosia ole kukaan kylvänyt.

Niitetyt alueet eivät loppujen lopuksi ole isoja. Ruohokenttää reunustavat pusikot on niitetty, samoin pensaiden alla lymyävät rikkaruohot. Työtä on piisannut siksi, että kaikki kasvaa niin nopeasti uudelleen, kuten ylimmästä kuvasta näkee. Nuo ovat ilmaantuneet paikalleen kahdessa viikossa. Laiska niittäisi vain syksyllä.

Tutkin myös metsikköämme. Vaikuttaa siltä, että tonttimme on ollut joskus peltoa. Myönnän: tiedän tämän siksi, että katsoin 1950-luvun karttaa alueestamme. Keltainen siivu reunusti pitkää ja kapeaa järvenlahtea. Ihmekös että maa on muhevaa ja leskenlehdistäkin tulee jättimäisiä.

Suorarunkoisten koivujen ja sakean kuusikon välissä on ikivanhojen käkkyräisten puiden ja suurten kivien ryhmiä. Sellaisia voi kuvitella kumpuilevien peltojen lomaan. Joku on kivet joskus raivannut. Ajattelin sarkapukuista auringon paahtamaa kuivakkaa talonpoikaa, joka on kangennut murikoita pellostaan hevospelin kyytiin. Nyt samalla paikalla käppäili kumisaappaissaan kaupunkilainen etsimässä rajapyykkiä ryteiköstä.

Niittämisestä on se hyöty, että kyljet ovat kavenneet. Punttisalilla eräs liike tuntui erityisen helpolta, varsinkin oikealla kyljellä tehtynä. Viimeviikonloppuinen nurmikon ajo taas kävi kivasti takareisiin.

Maakaari tutuksi

Oikein hyvää luettavaa kaikille myyjän vastuusta asuntokaupoissa. Rakentaja.fi on toinen hyvä lähde.

Aina pahenee

Reikä katossa, muuri märkä. Prkl.

Sähköä johdoissa

Sain juuri tekstiviestin: sähkö tulee nyt oman mittauskeskuksen kautta. Jipii.

Kaivinkoneella tekivät enemmän töitä kuin oli arvioitu. Tontilla on peruskalliota, joka piti kiertää. Tuli siis lisäkuluja niin kaivinkoneen käytöstä kuin kaapelin lisämetreistä. Hmm.

Katolla ja lattiassa

Tänään kylpyhuoneen lattian purku valmistui. Kaikki kostea aines on nostettu ylös ja vauriot tutkittu. Hirsiseiniin ei ole mennyt mitään, eli runko on kunnossa. Vuorivillojen alla olevat alimmat laudat olivat hieman kosteat (eli vesi on valunut jostain välistä niihin asti, vaikka villa oli kuivaa). Ne on vaihdettava. Laskimme jo puutavaran tarvetta. 50 metriä riittänee.

Pääsimme myös kurkistamaan talon alla olevaa maa-ainesta. Se on rutikuivaa, eli sieltä suunnasta ei ole uhkaa. Yritämme ensi kerralla ulottaa silmämääräiset tutkimukset muiden huoneiden alle. Kunnon taskulamppu on tarpeen. Ja peili...

Viikolla käyty kattokeskustelu korpesi sen verran, että kiipesimme taas katolle. (Tai mies ja kylpyhuonehankkeessa mukana oleva rakennusammattilainen kiipesivät. Minä niitin tuttuun tapaan nokkosia, heinää ja vatukkoa.) Huopa on paikallaan ja ehjää, niin kuin se oli myös viikko sitten ;-)

Piipun juuresta on vettä joskus mennyt sisään muuria pitkin, mikä näkyykin sisällä. Piippu on sittemmin pellitetty. Pellitys ei kuitenkaan ollut esimerkillinen, joten se uusitaan. Onneksi tämä taito on omasta takaa. Mies on nuorena miehenä pellittänyt piippuja, ja isälläni on peltisakset ynnä muut tarpeelliset välineet.

Päästyään takaisin maan kamaralle miehet kiskoivat irti yhden räystäslaudan ja kurkistivat sisään. Kattovillan ja puukatteen välissä on reilu väli, eli mahdolliset kostumat pääsevät tuulettumaan. Huovan alla ja villojen yllä oleva puukate oli valkoista ja kuivaa. Jos eristeisiin on mennyt vettä eikä se olisi näillä helteillä kuuman katon alla kuivunut, niin ainakaan tuo kosteus ei ole lahottanut mitään yläpuolelta.

Ainoa kysymysmerkki on katon eriste ja eristeen ja muovin alla oleva kattopaneeli. Jos eristeessä on vettä ja muovissa on reikä, vesi mustuttaa ja pehmittää sisäkattoa yläpuolelta. Vettä ei kuitenkaan voi olla paljoa, koska sitä ei ole tullut sisään huoneisiin. Sellaisen kyllä huomaisi.

Katto on onneksi rakennettu suhteellisen viisaasti: se tuulettuu sekä räystäiden alta että harjasta, jossa on metallikate tuuletusaukon suojana. Huvilassamme ei siis ole kaikkia maailman rakennusvirheitä :-D Vain päin prinkkalaa tehty kylpyhuoneen lattia, jossa kaksinkertainen vesieristys jätti veden lillumaan eristysten väliin. Ja hieman liian matala sokkeli, minkä tarkkasilmäiset lienevät huomanneet valokuvista. Ja hirsiseinäinen kylpyhuone. Puhutaan kylpyhuoneen uusista rakenteista kuitenkin toiste!

Optimistin ja pessimistin kohtaaminen

Eilen soitti eräs ystävä, joka sattuu olemaan hirsitaloasiantuntija. Hän huokaili niin syvään ja merkityksellisesti huvilan tilasta kertoessani, että oikein itsekin masennuin. Jotenkin puhelun aikana alkoi tuntua siltä, että mökissämme ovat varmasti kaikki mahdolliset muutkin ongelmat homeisesta yläpohjasta märkään muuriin. Kaikki on kuulemma mahdollista.

Olisi kuulemma pitänyt ottaa joku alan ihminen mukaan taloa tarkastamaan. Siis ennen kauppaa, ei kaupan jälkeen, niin kuin me teimme. Niin varmaan - jos olisi sellaisen jostain siihen hätään saanut. Puhelun jälkeen kesti useita tunteja, että sain taas myönteisestä vireestä kiinni.

Ensi kerralla kerron hänelle, että olemme menettäneet viime vuosien aikana (siis ennen nyt jo myydyn tontin hankkimista) kaikki kiinnostavat mökit juuri siksi, että jäimme jahkailemaan mahdollisten ongelmien äärelle. Puntaroimme kamalasti, ja lopputulos oli, että joku muu vei kiinteistön. En usko, että ongelmatonta talo-ostosta onkaan. Jos se katto nyt sitten olisi mätä (mitä en usko), niin puretaan koko kauppa, pentele. En voi kuitenkaan aloittaa kelaamaan tällaista mahdollisuutta joka ilta.

Laitan tähän kaiken kukkuraksi karmeita lattiakuvia. Parempaa viikonloppua teille.

Niittopuuhat jatkuvat ja lattia on auki

Saunan ja kylpyhuoneen laatoitus, vesieriste ja vesivaneri ovat suurimmaksi osaksi jätesäkeissä. Kylpyhuonekalusteet täytyy vielä irrottaa. Sitten varmistetaan, että kaikki ympäröivät ja allaolevat rakenteet ovat kuivat. Näin onneksi näyttää olevan.

Joku on jopa maininnut, että kostuneet puupinnat pitäisi desinfioida homeitiöiden poistamiseksi. Tämä kuulostaa aika ufolta, mutta jos joku asiantuntija vahvistaa asian, niin desinfioidaan sitten.

Pihan niitto ja kukkapenkkien kitkeminen jatkuu. Löysin isoja rikkaruohoja viikatteella koukkiessani kaivon yhden kukkapenkin keskeltä. Se saattaa olla harmaavesikaivo - tai sitten entinen käyttövesikaivo (jos sellainen joskus ennen porakaivoa on ollut). Luultavimmin kyseessä on harmaavesille tarkoitettu viritys.

Niin, ja neuvottelut myyjän kanssa menivät hyvin. He korvaavat meille kertasumman kylpyhuonevaurion takia. Rahat lienevät jo tilillämme, joten pääsemme huoletta remontin pariin.