Rantakunta

Nyt huvila-alueemme yhteisrantaan suunnitellaan laituria, mikä ilahduttaa meitä eritoten. Saamme uimarannan kaikilla mausteilla, sillä rannassa on myös yhteiskäyttöön tarkoitettu sauna. Ja muutama venekin on rantakuntalaisten vapaaseen käyttöön. Aivan upeaa.

Oikotie vei talonäyttöihin

Kun maaseuturesidenssimme ei valmistu muutamaan hetkeen, talokuumeemme on alkanut suuntautua olemassaoleviin taloihin. Vastoin parempaa ymmärrystämme menimme muun muassa Oikotiehen katsomaan myytäviä asumuksia.Tokihan ilmoituksista löytyi vaikka mitä. Kuten esimerkiksi puutaloja Lahdesta. Igglossahan olemme korvamerkinneet koko Käpylän ja Kumpulan, tosin niin matalalla maksimihinnalla, ettemme varmasti saa mitään asumiskelpoista sieltä :-)

Olen aiemminkin kommentoinut Lahden asumisasioita, joten arvatenkin meillä on ollut jo pidemmän aikaa kiinnostus vireänä siihen suuntaan. Toivealueemme Lahdessa on tietenkin Anttilanmäki, idyllinen puutaloalue aivan aseman - ja siis uuden Oikoratayhteyden - vieressä. Anttilanmäki on lahtelaisessa skaalassa kallis, mutta helsinkiläiseen hintasilmään se on edelleen siedettävä. Alue on kerrassaan viehättävä. Heti Anttilanmäen takana on Asemantausta ja sitten Laune, joka on iso 1950-luvun omakotialue.

Viime viikolla kävimme katsomassa kahta taloa Lahdessa. Siis oikein ajoimme sinne työpäivän jälkeen, aivan kuin ei muuta tekemistä olisi. Toisena katseluvuorossa olleesta Asemantaustan talosta melkein teimme tarjouksenkin. Talo on kuin karkki, sillä sisäpinnat on viimeistelty yhtenäisesti, ja värisilmä on ollut ihan kelvollinen. Suuren tupakeittiön tunnelman kruunaavat puuhella ja leivinuuni. Kaksi toimintakuntoista pönttöuuniakin on paikoillaan. Tilaa olisi riittävästi - viisi huonetta ja keittiö ja uusi saunaosasto. Piha on siisti, ja piharakennus toimivantuntuinen.

Mutta - se ei ole hirsitalo. Ja Espooseen on sittenkin aika hankala päästä sieltä.

Huvila ikäkriisin oireena

Viikonlopun Ilta-Sanomien Plussa-liitteessä on juttu ikäkriisistä. Anna-Leena Härkösen haastatteluosuudessa on seuraava pätkä:

"Monet nelikymppiset haaveilevat paluumuutosta synnyinseudulle. Haavetta ei yleensä kuitenkaan toteuteta, sillä harva kykenee kaventamaan leipänsä. Sen sijaan lapsuudenmaisemiin rakennetaan hulppeita kesähuviloita siinä uskossa, että siellä sitten nautitaan eläkepäivistä."

Hihhih. Aika osuva.

Rakennustarkastaja on ihana

Puhelin soi. Rakennuskuntamme rakennustarkastaja soitti ja kysyi, missä vaiheessa olemme. Nyt on nimittäin niin, että naapuritonttien väki myös haluaisi matalamman kattokulman kuin mitä kaavassa sanotaan. Koska koko kortteli tulisi samalla tyylillä, rakennustarkastaja on valmis harkitsemaan kattokulmavaatimuksen muutosta. On siis hyvä, ettemme ole vielä tilanneet mitään!

Tämä merkitsee meille halvempaa pakettihintaa. Esteettinen ilo on siinä, että saamme noudattaa alkuperäistä arkkitehtonista ideaa. Ihaninta on se, että palvelu pelaa. Oletteko koskaan kuulleet näin proaktiivisesta tarkastajasta?

Kariston puutalot nousevat jo

Ennen kuin löysimme maaseututonttimme katsastimme Lahteen nousevaa Kariston aluetta, josta Hesari tänään kirjoittaa näyttävästi. Oikoradan avajaiset ilmeisesti saavat muutkin Lahti-aiheiset asiat uutiskynnyksen yli. Noh, uusien, varsinaista pääkaupunkiseutua edullisempien asuinalueiden löytäminen on varmaan Hesarille miltei poliittinen agenda, joka limittyy mukavasti Sipoo-ekspansion uutisointiin ja muihin aluepoliittisiin kysymyksiin.

Karisto on Lahden kaupungilta hyvä veto. Kun oikoratapäätös oli tehty, asiasta täytyi ottaa kaikki hyöty irti. Niinpä luonnon helmaan mutta kuitenkin keskustan lähelle kaavoitettiin puutaloalue, jonne saa rakentaa uusvanhoja puutaloja. Keskiluokkaiset lapsiperheet haluavat laadukkaan, tilavan, uutta ja vanhaa yhdistävän kodin alueelta, joka ei ole liian kallis mutta on riittävän tyylikäs juuri heille. Karistossa on jännittäviä yksityiskohtia, joita varmaan monessa pääkaupunkilaisessa kodissa on ihasteltu Karisto-esitteen aikoinaan ilmestyttyä. Kanava-alue, jonka keskellä on saari. Pitkospuut järvenrantaan. Valaistut lenkkipolut. Ja kaikki julkisivut puuta.

Karisto onkin täsmäisku sellaiseen kohderyhmään, jota Lahden kaltainen 1990-luvun taantumaan juuttunut ruostevyöhykkeen kaupunki tarvitsee veronmaksajiksi ja kaupungin demografista ilmettä uudistamaan. Ruostevyöhyke viittaa niihin eteläsuomalaisiin kaupunkeihin, joilla meni hyvin teräs- ja puuteollisuuden kukoistuksen aikoihin mutta jotka eivät ole saaneet otetta IT-menestyksestä. Lahtea vaivaa sekin, että akateemisiin opintoihin ryhtyvät häipyvät yliopistokaupunkeihin eivätkä palaa. Krhmm. Kuulun itse juuri tuohon ryhmään...

Karisto ei kuitenkaan ollut meidän valintamme. Ensinnäkin, Lahdessa ei ole meille sopivia töitä. Emme tosin ole hakeneetkaan ;-) Toisekseen, rakentamiseen olisi uponnut aika kasa rahaa, joten olisimme joutuneet muuttamaan vuokralle rakentamisajaksi saadaksemme nykykotiin sidotut varat käyttöön. Kolmanneksi, jatkuva oleskelu luonnonläheisessä lähiössä on sittenkin liikaa - viikonloppujen ja lomien maalla viettäminen sopii meille paremmin. Kyllä henkisen hapenpuutteen sattuessa on hetimiten päästävä Akateemiseen kirjakauppaan.