Lyhyesti

Emme tavanneet urakoitsijaehdokasta sunnuntaina vaan tänään. Hyvältä vaikutti, kiinnostusta löytyy, ja pian tavataan uudelleen. Mestariksi yritetään saada joku paikallinen, koska mestarin todella täytyy olla paikan päällä tarkastuksissa. Ei pala hänen aikansa eikä meidän rahamme matkoihin. Samalla mestari voi vilkaista muutoinkin, miten työmaalla tapahtuu.

Keskiviikkona alkaa puhelin laulaa, kun soitan läpi mahdollisia aliurakoitsijoita. Ja rakennustarkastajalle. Talotarjouksen laittajallekin pitää vastata. Kunhan nyt saan laadittua kattavan palautteen.

Ehkä meillä todellakin vuoden kuluttua on työmaa jo loppusuoralla! Sitä ennen on kyllä monta mutkaa. Mutta enpä ajattele niitä nyt. Sen sijaan asetun sohvalle katsomaan leffaa.

Raikasta vappua teillekin!

Rakentamista ilmassa

No niin, kiirettä pitää töissä. Taloasia muhii taustalla.

Ensinnäkin sen verran sanojani otan takaisin, että tarjouksentekijä oli kirjannut erikoistoiveitamme toiseen tarjouksista ("muuttovalmis"). Pelkän paketin ja pystytyksen sisältävä oli bulkkitarjous perusmateriaaleilla. Tästä seuraa se, että enemmän palvelua sisältävä tarjous näyttää taatusti paljon kalliimmalta. Talovalmistajan intresseissä on myydä paketti ja hieman työtä, ei muuttovalmista. Syy on se, että he saavat itse paketista paremmat katteet kuin hankalan ja monivaiheisen rakentamisen johtamisesta. Kannattaa siis ohjata ostajaa pelkän materiaalipaketin suuntaan ja jättää sotkuinen vaihe omasta osuudesta pois.

Koska paketti-ja-pystytys -tarjous todella on huomattavasti halvempi, se kiinnostaa meitä. Täyden palvelun ratkaisu on himpun verran liian kallis. Kokonaisbudjetti saattaisi revetä.

Meillä on nyt kiikarissa urakoitsija, joka voisi tehdä jäljellejäävät työt pystytyksen jälkeen. Sunnuntaina on määrä tavata urakoitsija ja katsoa, synkkaako meillä. Jos sunnuntai menee hyvin, olemme ison askelen lähempänä taloa. (Enää puuttuisi mestari.) Jos ei mene, olemme taas lähtöruudussa.

Mitäs me taas halusimmekaan?

Tekniikka & Talous (19.4.2007) kirjoittaa osuvasti siitä, kuinka kesämökistä on kasvanut vapaa-ajan asunto. Juttu kertoo muutoksista vapaa-ajan asumisessa: vaatimustaso on noussut. Rakennetaan jopa 300 neliön mahtimökkejä, joissa on kaikki mukavuudet. Jutussa haastatellaan huvilavalmistajia, ja vaikuttaa siltä, että hekin ovat tajunneet muutoksen.

Käytännössä näin ei kuitenkaan tunnu olevan. Ainakin me saimme erittäin tuotantolähtöisen tarjouksen. Kaikki yksityiskohtaiset toiveemme on ignoroitu - terassimateriaali, saunan puukiuas, takkatyyppi. Tilalla tarjouksessa on tavanomainen toimitusehdotus. Lankkulattia on huomioitu mutta vain olohuoneeseen, ei keittiöön, joka kuitenkin kyseisessä talomallissa on samaa avaraa tilaa.

Ymmärrän hyvin, millaisia rajoituksia tuotantotekniikka asettaa ylipäätään kaikelle massatuotannolle. Ymmärrän senkin, että firman pitää saada katteensa kaupoista. Mutta miksi firman pitää käsitellä asiakasta vain loppusijoituskohteena heidän standardituotteelleen? Sitä en ymmärrä.

Dsiisus. Juuri kun ajattelin asioiden olevan mallillaan.

Nonni, nynne tuli

Tarjous tuli. Vilkaisin nopeasti hintoja. Näyttivät odotetuilta, mutta en kyllä lukenut vielä tarkkoja kuvauksia pakettien sisällöstä. Joka tapauksessa avaimet käteen -paketti ei järkyttänyt. Uskon sen näyttävän kalliilta sitten, kun alamme laskea sille vaihtoehtoa, jossa itse teetetään osa töistä yksittäisillä tekijöillä.

Mies on matkoilla, joten tutkimme tarjoukset vasta viikonloppuna.

Ihanaa, kun asiat etenevät.

Ei vielä

Kyllä on odottaminen pitkää. Tarjous saisi huomenna jo tulla.

Vaihtoehtoja ilmassa

Saimme eilen henkistä tukea taloalan ammattilaiselta. Hän katsoo saamamme tarjouksen läpi, ennen kuin teemme päätöksiä. Hänellä on myös luotettava urakoitsija tiedossaan, joka saattaisi voida tehdä talomme sisätyöt, siis myös vetää projektin siltä osin. Puuttuu vain valvojakandidaatti. Näillä eväillä välttäisimme maksamasta suolaista hintaa avaimet käteen -paketista.

Hyvä, että on edes puolittaisia vaihtoehtoja. Hyvä, että on ystäviä. Valvojia vain ei tunnu olevan.

Sisuuntuneiden historiasta - lyhyt oppimäärä

Meillä on ollut mökkikuume parikolme vuotta. Ostimme tontin äkkiseltään viime vuoden keväällä, kun hyvällä paikalla sijaitsevat valmiit mökit menivät käsistä. Hinnat kipusivat samaan aikaa pilviin.

Samantien tontin hankinnan jälkeen alkoi talopaketin metsästys. Sukelsimme mallistoihin ja löysimme mieleisen. Taktisista syistä emme kertoneet valitun nimeä näillä sivuilla. Emmekä kerro nytkään - vasta kaupan jälkeen. Sitä paitsi saatamme edelleen muuttaa mielemme.

Sitten alkoi rakentajien hakeminen. Tärkeintä meille on saada hyvä mestari vetämään projektia, koska emme itse ehdi työmaalle (2 h ajoa per suunta)- emmekä myöskään osaa arvioida esimerkiksi sähkömiehen tai perustustentekijän toimia. Haluamme ammattimaisen projektinvetäjän, jotta lopputulos kestää aikaa ja ennen kaikkea katsetta. Puolivillaiset häkkäykset täytyy välttää. (Muistan aina sen opiskeluasuntoni tapetointikerran, kun harrastelijat olivat päässet asialle. Itkin niitä saumoja katsellessani. Ei enää sitä, kiitos.)

Viime kesänä tavattu hyvämaineinen ja kokenut mestari ehdotti projektinaloitukseen lisäaikaa. Kuumentuneet rakennusmarkkinat olivat varanneet parhaat tekijät pahimmillaan vuoden päähän. Hän itsekään ei ehtisi aloittaa heti. Tarkoitus oli tänä keväänä katsoa tilanne uudelleen. Nyt olisi vielä mahdollista saada hyvä porukka kasaan ensi talveksi.

Nyt emme kuitenkaan ole saaneet mestaria vastaamaan puheluihin. Olemme siis kääntyneet talofirman puoleen: haluamme tarjouksen avaimet käteen -toimituksesta. Tällä viikolla kävimme neuvotteluissa. Ensi viikolla tulee tarjous, ja silloin näemme, miten rahamme riittävät.

Raha-asioista bloggasin vuosi sitten aika masentavaan sävyyn. Eräs lukijamme kertoikin miehensä sanoneen, ettei meidän hankkeesta tule kyllä yhtään mitään. Uskon tämän ajatuksen käyneen muidenkin lukijoiden mielessä. Sukulaisnainen sanoi olevansa varma, että myymme tontin emmekä rakenna lainkaan. - Ilmeisesti olen hyvä dramatisoimaan käänteitämme, kun yleisö noin epäilee :-)

Tällä hetkellä oma usko on vahva: talo meille tulee. Vuoden kuluttua viimeistelemme sisustusta, ja kesä 2008 on ensimmäinen kesämme huvilalla. Nähtäväksi jää, paljonko tämä unelma maksaa. Yritämme pitää kokonaisbudjetin alle sen summan, jonka talosta myymällä saisi.

Tervetuloa mukaan seuraamaan hanketta.

Sisuuntuneet tarttuvat toimeen

Voi, en ole ehtinyt kirjoittaa, kuinka olemme keränneet puhtimme ja ryhtyneet ajamaan taloasiaa. Piti kirjoittaa myös yhteenveto tapahtuneesta niille, jotka eivät seuranneet viime vuoden tapahtumia. Mutta: huomenna menemme taas keskustelemaan talopaketistamme ja nyt kysymme, paljonko maksaa avaimet käteen -toimitus.

Huomenna lisää.

Mökille mennään vaikka väkisin

Löysimme mieluisen vuokramökin tutusta kesäpitäjästä. Varasimme sen keskikesälle viikoksi. On ranta, soutuvene, puusauna, lammashaka ja kaiken huipuksi kävelymatka kauppaan. Jes!

Itse asiassa tällainen järjestely olisi meille taloudellisesti kaikkein edullisin. Jos meillä ei olisi ajatusta suurten kesäjuhlien järjestämisestä emmekä haluaisi viettää aikaa maalla myös talvella, pikkuinen vuokramökki olisi ihan riittävä. Mielikuva oman talon onnesta on kuitenkin väkevä. Pitää saada muokata pihamaata, sisustaa huoneita, koota kesäkirjasto, grillata Weberillä ja koristaa puut juhla-asuun jouluiksi.