Maaperä moreenia

Kävin virastoreissullani myös Hämeen kiinteistövirastossa. Kyselin maaperäkarttoja. Kovin tarkkoja eivät tarjolla olleet kartat olleet. Ei ollut syytä ostaa karttaa, jonka mukaan koko saaremme (niin, tonttimme on isossa saaressa, jonne toki menee silta) on moreenia ja kalliota. Pienet suoläntit oli myös merkitty, samoin metsä, mutta sehän on tonteilta jo hakattu pois.

Aion kuitenkin käydä vielä Geologisessa tutkimuslaitoksessa tarkistamassa, onko heillä jotain tarkempaa maisemointia varten. Mutta uskoisin tiedon moreenista riittävän suunnittelijalle, joka sitten paikan päällä tarkastaa tilanteen ja voi miettiä ratkaisuja. Korkeuserojahan meillä ei ole tontilla nimeksikään.

Lainhuudatus, EU ja etanat

Aloin selvittää lainhuudatuksen kulkua. Nyt ensin täytämme hakemuksen (jonka hain käräjäoikeuden kiinteistöosaston aulasta) ja maksamme varainsiirtoveron (johon tarvittavan virallisen tilisiirtolomakkeen hain verotoimistosta). Lainhuudatusohjeissa itse asiassa annetaan tieto, että maksun saa maksaa lomakkeella VEROH 6013, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Verotoimiston virkailijan mukaan sellaista lappua ei ole olemassakaan. Hän antoi oikean tilisiirtolapun. Näin sitä kansalaista opastetaan, kun vain rohkenee kysyä neuvoa ;-)

Kun maksu on maksettu, liitän kuitin ja alkuperäisen kauppakirjan ja kauppakirjan kopion hakemukseen. Paperinippu pitää toimittaa Heinolan käräjäoikeuteen. Huvilamme kuuluu sen toiminta-alueeseen.

Tämän jälkeen tontti lohkotaan. Nykyiset rajapyykit ovat paikalla vain malliksi, jotta myyjä on osannut myydessään näyttää oikean paikan. Lohkomisen yhteydessä annamme tilallemme nimen. Siitä siis tulee oikea tila, ei vain tontti. Me olemme tilallisia.

Hehhee. Pitäisikö ryhtyä pienviljelijäksi ja hakea EU-tukia? Ehkä 2000m2 tonttimme ei kuitenkaan ole tarpeeksi iso tuotantotoimintaan. Riippuu tietysti siitä, mitä aiomme tuottaa. Voimmehan alkaa viljellä etanoita jonkinlaisessa piharakennuksessa. Siinäpä ura urkenisi, ja meistä tulisi maatalousyrittäjiä. (Toivottavasti mieheni ei lue tätä :-)

Opastusta asuntomessuille

Hesarilla näkyy olevan kivoja reittikarttoja asuntomessuille teemasivuillaan. Harmi kun emme huomanneet käyttää niitä.

Uusimmat kuvat

Mies kävi tontilla tiistaina, kun itse olin työtapaamisessa. Oheiset kuvat sain tuliaisena häneltä. Huomatkaa pilkottava järvi.

Kauklahti ei yllättänyt

Asuntomessut ovat tänä vuonna Espoossa, siis näennäisen lähellä meitä itähelsinkiläisiä. Kun paikan päälle matkaa julkisilla kulkuvälineillä, aikaa saattaa palaa hyvinkin pitkälti yli tunti per suunta. Juniahan Kauklahteen ei mene ihan joka viides tai edes kymmenes minuutti; heinäkuiset kesäaikataulut eivät todellakaan kannusta kaupunkimatkailuun. Mutta tämähän on tuttua pääkaupunkiseutulaisille, jotka työmatkoillaan sumplivat erilaisin kulkuvälinein työpaikalleen.

Tarjontaa asuntomessuilla on taas valtavasti. Joitakin vuosia sitten raahustimme asuntomessuilla tunnollisesti suurimman osan kohteista läpi. Nyt - pääasiassa kuuman sään takia - päätimme jo etukäteen, että jaamme huomiomme vain muutamalle etukäteen valitulle kohteelle. Näiden joukossa olivat suuret erillistalot ja kytketyt talot, tosin niitäkään emme katsoneet kaikkia. Kerrostaloasunnot skippasimme kokonaan. Valintaperusteina käytimme suunnittelija- ja valmistajanimiä. Joiltakuilta kun on lupa odottaa aina hieman enemmän kuin muilta.

Tosiasia on, että suurin osa taloista ja sisustuksista on yhtä ja samaa. Niinsanottu hyvä maku dominoi tarjontaa. Kaupallisuus on väkevästi läsnä, ja eihän siinä mitään. Kyllä minäkin suunnittelijana haluaisin työni esille, kaupaksi ja koteihin. Sehän on koko tekemisen idea. Samoin talovalmistajat kisaavat asiakkaiden suosiosta. Mutta kovin varman päälle siellä vedetään. (Tämän takia Kotilo-talo virkisti todellakin mieltä, sillä se oli ratkaisevasti erilainen.)

Jos oikein tiukkapipoiseksi haluaa heittäytyä, voisi ajatella messukäynnin korvaantuvan webbiä selaamalla: Woodnotes, Artek, Vepsäläinen, Marimekko, Jämerä - ei muuta kuin katalogit auki ja valitsemaan. Messuilla huonekaluja, tekstiilejä ja keittiöitä ei ehdi katsoa huolella, koska ihmisvirta selän takana painaa eteenpäin. Taannoin kotiin kopsahtanut Deko-lehtikin olisi hyvin korvannut itse käynnin. Messuilla saa kuitenkin ajan hengestä kiinni. Värimaailma, pihakonseptit ja tilasuunnittelu tulevat tutuksi. Tästä ei tietenkään ole mitään hyötyä, jos ei aio omaa rakennustaan laittaa ajan henkeen vaan esimerkiksi klassiseen malliin tai peräti omintakeiseksi luomukseksi.

Asuntomessukokemusta parantaisi huomattavasti, jos suunnittelijat luennoisivat ratkaisuistaan. Tähän tarvittaisiin iso ja ennen kaikkea ilmastoitu halli, jossa suunnittelijat ja muut asianosaiset kertoisivat kuvin ja sanoin, miksi päätyivät ratkaisuihinsa. Tällöin asuntomessut eivät olisi vain kolmiulotteinen tuotekatalogi vaan antaisivat oppia ja opastusta. Habitare on tässä onnistunut jo, siellähän saa katkaista vaelluksensa tietoiskujen äärellä.

Järvi-Suomi parhaimmillaan

Intensiivinen vierailukierros Etelä-Suomen maisemissa on takana. Yksi kohokohdista oli Päijänteessä uiminen, vaikka vesi olikin aika kylmää. Tarkkailin myös Rauttunselän maisemia Visavuoren kalliolta. Tampereella vietin upean illan, jota maustoi illallinen Hella & huoneessa.

Visavuoressa ihailin vanhaa puuarkkitehtuuria. Omasta huvilasta on tulossa melkomoisen moderni, ja niinpä kaiholla mietin, miten hauskaa olisi entisöidä joku vanha torppa. Eli ruoho oli ainakin hetken kovin vihreää aidan toisella puolella.

Joka tapauksessa järvimaisemat ovat kyllä ihania. Niissä on sellaista lempeyttä, jota ei Suomenlahdella tapaa, vaikka Itämeri lahtineen onkin matala lätäkkö valtameriin verrattuna. Lienee niin, että lapsuuden kesien järvet painavat mielikuvissa aika paljon.

Hieman turhauttaa

Esittelimme eilen huvilasuunnitelmiamme lähisukulaisille (hassua puhua heistä sukulaisina, koska he ovat enemmänkin kavereita). Kaikki tuntuu niin selvältä, kun hankkeesta puhuu. Emme epäröi edes yksityiskohdissa, vaan kaikenlaisia huvilaan liittyviä seikkoja on selvänä mielessä. Niin kuin kylpypalju, joka laitetaan terassin ulkopuolelle saunan edustalle. Siinä voi sitten puilla lämmitetyssä vedessä kylpeä vaikka jouluisin! Ja piha, jonne tulee matalia havukasveja ja suuria valkokukkaisia kasveja.

Mutta kun nyt heinäkuussa ei mikään etene. Niin kauan kuin talopakettia ei ole ostettu eikä työporukoita varattu, ei voi tehdä muuta kuin selailla takkojen kuvia webistä, lukea sisustuslehtiä - ja mennä maanantaina asuntomessuille.

Mikäs se salasana olikaan?

Otimme käyttöön 37signalsin Basecampin. Ajattelin laittaa huvilaprojektin tekemiset aikajanalle tai ainakin action point-listaksi, jottei mikään unohdu. Nyt on vain unohtunut salasana kyseiseen palveluun, sen verran vähän sitä tuli auottua varsinaisen palvelun käyttöönoton jälkeen. Hmmm, toivottavasti tämä ei ennakoi millään muotoa itse hankkeen kulkua.

Joka tapauksessa jonkinlainen almanakkaan perustuva projektin kokokuva hankkeelle on tehtävä. Hahmotan asiat parhaiten visuaalisesti, joten jos minun tulee olla kärryillä tässä rakennusprojektissa, niin aikajanakuva tarvitaan.

Kuluja

Saimme postia. Huvilamme kuuluu isoon vapaa-ajan kortteliin, ja sieltä tontin ostaneet kuuluvat automaattisesti rantakuntaan, jolla on vuosittainen yksikkökohtainen jäsenmaksu. Samoin maksamme tiemaksua. Yhteensä ne tekevät tänä vuonna 96,38 euroa.

Ajattelin jossain vaiheessa kirjata kaikki huvilaprojektin kulut esimerkiksi tänne blogiin, mutta sitten tulin järkiini. Hankkeen onnistumisen kannalta on paljon tärkeämpää, että keskitymme tekemään hyviä päätöksiä kuin riipustamaan muistiin kaikkia kuluja. Kirjanpito saattaisi vain masentaa loppujen lopuksi. Olisihan se toki mitä hienoin dokumentti, jolla opastaa muita.

Ja kun katselin tänään takkojen hintoja, en edes uskalla ajatella huvilahankkeen lopullista budjettia!

Basilikan katveessa

Deko-lehti tuli meille pyytämättä ja tilaamatta. Se on Annan kestotilaajille suunnattu lahja.

Uudessa jättinumerossa esitellään pääasiassa Espoon Asuntomessujen taloja sisustuksineen. Kyllä on moninaista.

Jos lukija ei ole aivan varma, mistä pitää, tyylien runsaus saattaa hämmentää. Vaikutteiden runsaus saa haikailemaan kaikenlaista, joka ei loppujen lopuksi itselle sovi. Jyrkän mustavalkoisten kotien lisäksi esillä on kaikenkirjavia värejä. Voimakas omenanvihreä muistuttaa omasta huoneestani 1970-luvun lopulla. Onpas minulla ollut hyvä maku tosi varhain ;-D

Mutta lehden tarjonta on kyllä liian täysinäinen minun makuuni. Lopetin lukemisen, kun kesätuulen liikuttamat pilvet varastivat huomion. Ilmavaa maisemaa on kiva katsella ikään kuin varastoon talveksi - ei silloin voi makoilla parvekkeenlattialla jättikasvuisen basilikan tasalla ja tutkia taivaallisia vesihöyrymuodostelmia. Silloin hytistään.

Urbaania iloa

Nautimme eilen ja tänään Helsingin parhaista puolista. Eilen söimme Nokassa (taas), ja illallisen jälkeen kuljeksimme keskustan läpi lämpimästä yöstä nauttien. Tänään osallistuimme pieneen mutta lämminhenkiseen piknikkiin Kaivopuistossa. Sää oli mitä hienoin, eikä muutenkaan ollut mitään valittamista.

Kuinkahan tapamme muuttuvat huvilan myötä? Olemmeko ensi vuonna joka viikonloppu maalla? Suostuvatko ystävät ajamaan kaksi tuntia vieraillakseen terassillamme grilliherkkujen merkeissä?

En itsekään halua istua joka perjantai autossa mökillepakoruuhkassa. Mieluummin kävisin harvemmin mutta jäisin maalle pidemmäksi aikaa. Noh, ensi vuonna nähdään, mikä on käytäntö. Ja ehkä kymmenen hengen ruokapöytämme hyvin marinoituine tarjoiluineen on tarpeeksi houkutteleva kavereidenkin mielestä...

Pihamaa

Meilailin taannoin maisema-arkkitehtuuria opiskelevan immeisen kanssa. Sain vinkin hänestä eräältä tämän blogin lukijalta.

Nyt pitäisi hankkia peruskarttalehti ja mahdollisesti myös maaperäkartta tonttiseudustamme. Maaperätutkija saa arvioida maaperän laatua myös puutarhan kannalta. Nämä tiedot ja tontilla käynti auttavat suunnittelijan eteenpäin. Toki vyörytämme hänelle myös sekavan esityksen esteettisistä mieltymyksistämme.

Ihan kuluja välttääksemme siirrämme puutarhasuunnittelun kuitenkin tästä kesästä edemmäs. Kunhan talo on paikallaan, alamme pohtia pihan muotoa. Sittenhän sen näköalan vastaa näkeekin. Puita voi sijoittaa siten, ettei maisemassa kiiltelevä järvi katoa kokonaan terassilta katsottaessa.

Terveisiä tsasounien maasta!

Niin, tulipa valokuvattua useamman päivän ajan karjalaisia maisemia ja ortodoksikirkkoja. Olimme risteilemässä M/S Kuibyshevillä Pietarista Petroskoihin ja takaisin. Koska kuvat ovat diarullissa ja vasta menossa kehitykseen, mitään näytettävää ei (vielä) ole.

On selvää, ettei omassa rakennusprojektissa ole tapahtunut tänä aikana mitään. Eikä varmaan tapahdu heinäkuussakaan paljon - Suomihan lomailee. Oman valvojan kanssa on sovittu, että pidetään heinäkuu paussia. Nyt onkin aikaa pohtia sisustusratkaisuja, miettiä puutarhaa - ja sitä himskatin rahoitusongelmaa...